Live Your Dreamlist

Sivustomme on muuttanut ja uudistunut!

2010-04-25T21:23:00.003+03:00

Vaikkakin nykyinen alusta on palvellut meitä tähän asti kiitettävästi, on tullut aika viedä web-toiminta seuraavalle tasolle. Olemme lisänneet sivustoomme tyyliä ja sisältöä ja uskon, että kyllä pidätte siitä.

Tervetuloa tutustumaan uusiin sivuihimme osoitteessa www.forsal.fi !

Ystävällisin terveisin,

Jaakko Murtomäki

Puheenjohtaja

Haastattelussa Pasi Hyvärinen - miesten lentopallomaajoukkueen libero

2010-04-20T11:43:00.002+03:00

Nuoresta 22 vuoden iästään huolimatta lentopallomaajoukkeen libero Pasi Hyvärinen on saavuttanut urheilun saralla jo paljon ja loppua ei näy. Pasi on noussut lyhyessä ajassa yhdeksi maailman parhaimmaksi lentopalloliberoksi. Tästä näette enemmän Pasin saavutuksia ja taustoja http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasi_Hyvärinen
Pasi kertoo kuinka on päässyt huipulle ja mitä menestyminen hänen mielestään vaatii.

-Davis Lipskis

1. Miten ja milloin aloitit lentopallon?
7-vuotiaana kaksi vuotta vanhempien kanssa Varkaudessa. Tuolloin ei ollut samanikäistä junioriporukkaa, joten pelasin heidän kanssaan. Äitini pelasi lentopalloa liigatasolla ja sieltä varmaan perin innokkuuden.

2. Minkälainen oli tiesi miesten lentopallomaajoukkueeseen?

Outo, sillä pelasin kolmatta vuotta miesten liigassa aivan huonoimmissa porukoissa ja sain kutsun maajoukkueeseen. Olin miettinyt jo lentopallon lopettamista ja aloittaisin satsaamaan muuhun elämään, mutta se tuli sillä hetkellä oikeaan aikaan. Pääsin maajoukkueen rinkiin, jossa oli 19 pelaajaa. Ensimmäiset 15 kutsuttiin leirille, mikä pidettiin Kuortaneella enkä päässyt vielä tähän ryhmään. Minulla sattui kuitenkin olemaan pääsykokeita varten valmistava leiri Kuortaneella samaan aikaan kun maajoukkueella oli leiri. Tiesin, että olemme samoissa majoituksissa maajoukkueen kanssa ja käytimme samoja halleja. Otin puhelun Mauro Berrutolle ja kysyin tulenko samalla käymään reeneissä, kun kerta olen paikalla. Vastaus oli myöntävä ja ensin pääsin vain vähän osalliseksi reeneihin ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja nyt olen tässä.

3. Mitä ominaisuuksia pidät tärkeänä, jotta menestyisi urheilussa sekä elämässä?

Tietynlainen vaativa määrätietoisuus ja varma tunne siitä, että tulet elämässä onnistumaan. Asioilla on tapana järjestyä, ja kun siitä ei liikaa huolehdi niin yleensä asiat myös menevät niin kuin haluat. Myös luja uskominen itseeni, pitkä kärsivällisyys ja eläytyminen hetkeen on vienyt minua pitkälle.

On hyvä olla visioita ja käsityksiä siitä, miten aiot kehittää itseäsi urheilussa ja elämässä. Jos et tiedosta ongelmiasi, niin harvoin myöskään korjaat niitä. Ehdottomasti tärkeimpänä asiana pidän psykologista puolta urheilussa: mieti mitä teet, miksi teet, mitä voisit tehdä toisin ja varsinkin miksi? Myös muussa elämässä psykologinen puoli tottakai ehdottoman tärkeä. Mielikuvia luomalla saa aikaan isoja asioita kaikkialla. Osaatko sinä käyttää ajatuksiasi hyväksesi?

4. Mitä neuvoja haluat antaa nuorille aloitteleville urheilijoille?

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä ja tunnetta. Isot asiat vaativat aikaa tapahtuakseen, älä luovuta pienien vastoinkäymisten jälkeen vaan jahtaa unelmiasi loppuun asti. Ole vaativa, mutta pidä hauskaa.

5. Mitä tavoitteita sinulla on vielä lentopallon suhteen?

Päästä olympialaisiin ja ehkä myös tehdä historiaa suomalaisena liberona jollain osa-alueella.

6. Terveisiä Forsal:n blogin lukijoille?

Eikun 300% eteenpäin!

Haastattelussa Ilkka Koppelomäki - Uskalla Innostua tiiminvetäjä

2010-04-11T23:06:00.000+03:00

Nuoresta asti urheillut Ilkka Koppelomäki on suorittanut kolme täyspitkää triathlonia, sekä lukuisia maratoneja. Tämän lisäksi juokukengät ovat kuluneet nuoruusvuosina ahkerasti lyhyempien juoksumatkojen parissa. Aktiiviuran jälkeen liikunnallisuus ja hyvinvoinnista huolenpito ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin, sen merkitys on kasvanut. Lähes kymmenen vuotta hyvinvointialan yrittäjänä toiminut Ilkka tietää mistä puhuu. Haastattelijana, minua kiinnosti tässä miehessä monet asiat. Uskon kuitenkin, että itsensä kehittämis -teeman alta löytyy suurin hyöty kaikille tämän blogin lukijoille. Toivottavasti saat Ilkan ytimekkäistä viisauksista yhtä paljon irti kuin minä sain!

Menestyksekkäin terveisin,

Mika Rantanen

-----------------

Mitä itsensä kehittäminen tarkoittaa sinulle? Entä miten se on vaikuttanut elämääsi?

Itseänsä voi kehittää niin monin tavoin, henkisesti, fyysisesti ja taidollisesti. Yleisesti sanoisin, että se tarkoittaa sitä, että vie itseään omassa elämässä siihen suuntaan mihin haluaa mennä.

Aikaisemmin tein valintoja hyvin paljon sen pohjalta mitä muut ajattelevat tai pitivät minulle oikeina ratkaisuina. Itseni kehittämisen kautta olen oppinut itsestäni ja ennen kaikkea viemään itseäni siihen suuntaan mihin minä itse haluan mennä. Olen ymmärtänyt mahdollisuuteni ja kykyni aivan uudella tasolla ja oppinut paljon uusia tapoja tehdä elämästäni helpompaa ja parempaa. Tämä muutos on vaikuttanut jokaiseen osa-alueeseen elämässäni. Niin ihmissuhteisiini, talouteen, terveyteen kuin maailmankatsomukseeni. Yksi konkreettinen asia on terveyteni. Olen ollut viimeiset vuodet täysin terve ja uskon, että suuri syy tähän on se, että olen opiskellut terveyttä niiltä ketkä ovat terveitä eikä sairaita.

Yksi tärkeimmistä elämänohjeistasi?

Pysähdy! Pysähdy hetkeksi ennen kuin teet yhtään mitään. Suurin osa ihmisistä on tämän hetken maailmassa todella kiireisiä, jotka juoksevat vain paikasta toiseen. Jos heiltä kysyy että haluatko lähteä tämmöiseen ja tämmöiseen asiaan mukaan, vastaus on yleensä että "joo, joo, mutta kun ei ehdi".

Jos joutuu paljon kieltäytymään itselle mieluisista asioista, niin kannattaa pysähtyä suunnittelemaan elämää. Elämää ei mielestäni tarvitse hallita. Sitä tarvitsee elää. Ei ole pakko mennä mihinkään tai tehdä mitään. Mutta mikä olisi sellaista mistä sinä nautit eniten?

Omaa elämää voi pysähtyä miettimään vaikka näin:

1. Istu mukavaan nojatuoliin.

2. Mieti mitä haluat oikeasti elämässä tehdä.

3. Älä nouse siittä ennen kuin tiedät mitä haluat tehdä.

4. Vertaa miettimääsi nykyiseen elämääsi. Onko siinä paljon eroa?

5. Aloita itsesi vieminen haluamaasi suuntaan. Mikäli muutokset tuntuvat liian vaikeilta, välillä on helpompi katsoa itsenään helikopteriperspektiivistä ja kysyä: “mitä tuollainen kaveri tekisi tässä tilanteessa?”

Mikä neuvoksi, jos oma elämäntehtävä ei kirkastu sohvan pohjalla?

Usein ongelmana on se, että kun ihminen mietti, niin hän miettii liikaa. Asioita mietitään yleensä liian pitkälle. Se että ei tiedetä heti mitä tulevina vuosina halutaan tehdä, aiheuttaa turhautumisen tunteita. Tulevilla vuosilla ei ole vielä niin suurta merkitystä, koska sitä ennen tulee tämä vuosi. Opettele kuuntelemaan itseäsi. Kysy itseltäsi, että mitä voisit tehdä tänään, jotta elämäsi olisi parempaa? Kun keksit mitä se on, tee sitä.

Mitä suosittelisit ensimmäisenä ihmisille, jotka haluavat kehittää elämänhallintaansa?

Jos et ole vielä nähnyt Salaisuus elokuvaa, niin katso se. Se on tällä hetkellä paras elokuva muistuttamaan siitä, kuinka paljon sinä oikeasti voit vaikuttaa omaan elämääsi. Uskallainnostua.fi -sivuilta löydät meidän ja yhteistyökumppaneiden tapahtumia ja valmennuksia, elokuvia ja kirjoja. Sieltä voit tilata myös maksuttoman viikkokirjeemme, jonka tarkoitus on auttaa sinua elämässä juuri siihen suuntaan, mihin sinä haluat. Ehdottomasti suosittelen osallistumista johonkin valmennukseen tai koulutukseen, koska ne vievät sinua elämässä eteenpäin uskomattomalla tavalla. Ainakin minulle on käynyt niin.

Terveisiä Sport Club Forsalin jäsenille?

Uskalla innostua, usko itseesi ja voit saavuttaa mitä vaan! J

Innostavin terveisin,

Ilkka Koppelomäki

---------------

Ilkka lupasi antaa erikoishinnan Salaisuus elokuvalle. Halukkaat voivat ostaa sen tiistaihin 13.4 mennessä täältä! Uskalla Innostua tiimin maksuttoman viikkokirjeen löydät tästä.

Forsal -jäsenyys 2010

2010-04-05T21:23:00.006+03:00

Tervehdys!

Olen toiminut Sport Club Forsal ry:n puheenjohtajana tämän vuoden alusta, enkä uskonut ottaessani tämän haasteen vastaan, toiminnan olevan näin antoisaa. Vaikka olen antanut itsestäni paljon viime kuukausina seuran eteen, onnistuvat seuran ihmiset antamaan silti koko ajan enemmän takaisin. Kun viettää aikaa ja vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa, jotka ajattelevat elämästä ja tulevaisuudesta positiivisesti ja haluavat kehittyä, saa siitä itselleen energiaa ja tuoreita ideoita kaikkiin pyrkimyksiinsä. Uskon, että tällä uuden ajan urheiluseuralla on potentiaalia tarjota vuosi vuodelta enemmän ja useammalle jopa elämää mullistavia kokemuksia urheilun, terveellisten elämäntapojen ja itsensä kehittämisen parissa.

Tänä vuonna haluan olla mukana viemässä seuraamme ammattimaisemmalle tasolle, jotta voimme tarjota jäsenillemme (joihin toivottavasti sinäkin pian lukeudut) enemmän tietoa, tukea ja elämyksiä hauskanpitoa unohtamatta. Haluan, että samanlainen tunne mukana olemisen riemusta, jota olen itse saanut kokea, välittyisi kaikille, jotka seuran toiminnasta ovat kiinnostuneita. Tavoitteena on kaataa aitoja kokemisen halun ja itse kokemisen välistä.

Ensimmäinen asia, joka vie seuraamme uudelle tasolle, antaa sinulle mahdollisuuden elää täysillä ja nauttia seuran väreissä. Nyt siis ensimmäistä kertaa Sport Club Forsal:in historiassa on kaikilla mahdollisuus tilata huippulaadukas urheilupaita (arvoltaan n. 45€) seuran logolla hintaan 30€. Hintaan sisältyy positiivista energiaa, voittaja-asennetta, fyysistä vetovoimaa ja tietenkin seuramme jäsenyys vuodelle 2010. You can’t go wrong with the right shirt!

Seuramme ei velvoita ketään mihinkään, vaan ainoastaan mahdollistaa asioita. Voit seurata sivusta, osallistua toimintaan, löytää uusia ystäviä, tavata vanhoja ystäviä, harrastaa mitä haluat tai olla harrastamatta. Toimintamme keskittyy pitkälti internetin välityksellä tapahtuvaan tiedon ja kokemuksien jakoon, joka mahdollistaa mukana olemisen ajasta, paikasta tai kuntotasostasi riippumatta. Mukana on monen eri lajin osaajia, joten treenikavereita löytyy niin lenkkipolulle kuin laskuvarjon valjaisiinkin. Teemme myös paljon asioita yhdessä, jotta uusien asioiden oppimisen ja kokeilemisen kynnys saataisiin mahdollisimman matalaksi. Loistavat kirjoittajamme tuottavat viikoittain suosittuun blogiimme (www.forsal.fi) erilaista tietoa elämän eri osa-alueilta. Projektiryhmämme Road Dream (www.roaddream.org) dokumentoivat tämän vuoden aikana viimeisintä tietoa urheilusta, ravinnosta ja itsensä kehittämisestä. Halusit sitten lähteä mukaan ydinryhmään toteuttamaan uusia ideoita tai olla kannatusmielessä hengessä mukana, kaikki käy!

Jos kiinnostuit, toimi seuraavasti:

1. Lähetä sähköposti otsikolla ”käy” osoitteeseen jaakko.murtomaki(at)forsal.fi (tämä ei vielä velvoita mihinkään)

2. Vilkuile sähköpostiasi odottavasti, kunnes postiluukkuusi kolahtaa parin päivän sisällä lisätietoa meistä ja lisäohjeita paidan tilaamista varten

3. Mikäli haluat tukea toimintaamme tai enemmänkin, toimi tilausohjeiden mukaisesti.

Ystävällisin terveisin,
Jaakko Murtomäki
Puheenjohtaja, Sport Club Forsal Ry

Haastattelussa Markus Karjalainen – 10 kysymystä valokuvaamisesta

2010-03-28T10:20:00.000+03:00

Arvon lukija,

Minulla on kunnia aloittaa Sport Club Forsal – Live Your Dreamlist blogin historian ensimmäinen haastattelukierros. Ladun avaajana toimii yrittäjä-valokuvaaja Markus Karjalainen. Tämä entinen Ruotuväki –lehden valokuvaaja valottaa meille ajatuksiaan valokuvaamisen eri näkökulmista. Olit sitten aloittelija tai tuleva ammattilainen, toivon että saat Markuksen vinkeistä jotain irti.

Ystävällisin terveisin,

Tero Isokauppila

*******************

1. Mitkä on sinun mielestä valokuvaamisen prinsiipit?

a) Sisältö on painavampi kuin tekniikka. Joskus on jopa parempi kuvata huonolla kameralla jotta focus on enemmän kuvan sisällössä. Suosittelen käyttämään esimerkiksi alussa filmikameraa oppimisen työkaluna.

Kun kuvaan filmillä, focus on banaanimiesten tunteen taltioimisessa eikä aukon suuruudessa.

b) Opettele tuntemaan valoa.

Ilman valoa ei ole valokuvaa. Näin se vaan on.

c) Opettele lukemaan tilanteita. Kun ymmärtää eri tilanteet ja niiden eri muuttujat (esim. tila, liike, valo, ihmiset…) syntyy toimintavarmuutta. Tämän jälkeen kuvaaminen ei ole enää niin paljon onnesta kiinni.

Yökerhossa kun ei voi kuvata samoilla asetuksilla kuin urheiluradalla juoksijaa.

d) Riko sääntöjä. Luovassa työssä ei kannata paljon sääntöjä tarkkailla. Foorumeiden ”horisontti on vinossa” kommentit ei paljon luovaa kuvaajaa hetkauta.

Yleissääntö on, että anna liikkeelle tilaa. Tässä kuvassa kuitenkin haistatin pitkät säännölle, koska halusin taltioida IKEA:sta poistumisen näkökulman.

2. Mitä vinkkejä annat ihmiselle jolla ei ole koskaan ollut kameraa?

Mieti harrastusta käyttötarkoitus edellä. Bilekuvia varten sopii hyvin pieni pokkari. Kunnianhimoiset ostaa suoraan järjestelmäkameran. Unohda megapikselit ja tutki enemmänkin kameraa kokonaisuutena.

3. Jos joku haluaa ostaa pokkarikameran, mitä kannattaa ottaa huomioon?

Mene sivustolle Digital Photography Review ja tutki eri arvosteluita sieltä. HUOM: varo ettei nälkä kasva liikaa syödessä kun tutkit erilaisia hifimpiä malleja. Pikkuteknisenä vinkkinä voin myös sanoa, että markkinoilla on nyt tarjolla paljon edullisia laajemman linssin omaavia (24-28mm) pokkareita. Suosittelen panostamaan hieman extraa siihen ominaisuuteen, koska sitä kautta esimerkiksi lomakuvista tulee huomattavasti näyttävimpiä.

4. Mitkä ovat jotkut aloittelijoiden yleisimmät virheet?

a) Rahaa menee paljon kameran runkoon, mutta eikä niinkään optiikkaan. Markkinointilauseet puree liiankin hyvin aloittelijaan.

b) Sommitteluoppi ei ole hallussa.

Huomaa, että esimerkiksi tässä kuvassa pääkohde ei ole keskellä kuvaa vaan hieman oikealla ylhäällä. Lisäksi kuva jakaantuu rampin kautta kahteen osaan (vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan).

c) Kovan salamavalon käyttö. Ja valonhallinta yleensäkään. Myös itsellä on vuosienkin jälkeen edelleen valon hallinnassa työn sarkaa.

d) Kuvia ei käsitellä jälkeen päin. Digikuvaaminen ei ole yksi- vaan kaksivaiheinen prosessi. Kuten kuvankehittäminen on osa filmikuvaamista, on kuvankäsittely osa digikuvaamista. Pyrkikää nyt hyvät ihmiset ainakin kääntämään ne teidän Facebook kuvat oikein päin ennen nettiin laittamista.

Tässäkin kuvassa iso osa tunnelmaa on jälkikäteen tehty värien korostaminen.

5. Mitä kalustoksi pokkarin jälkeen?

Jos tavoitteesi on kehittyä, järjestelmäkamera on melkein pakollinen ostos. Ja käytettynä ne eivät tänä päivänä ole edes niin kalliita. Kuten sanoin, laita sitä rahaa mieluummin niihin linsseihin. Ja jos harrastuksesi into laantuu, (hyvien) linssien jälleenmyyntiarvo on paljon runkoa kovempi.

Esimerkki aloittelijan kitti voisi olla max 500e budjetilla:

-Canon EOS 400D KIT joka sisältää 18-55mm 3.5-5.6 linssin (käytettynä n. 350e)

-50mm 1.8 (käytettynä n. 80e)

-Kaksi 2gb perus muistikortti (n.20e/kpl)

-Kameralaukku Lowepro (n. 30e)

6. Miten viedä kuvaamista uudelle tasolle kun on ollut järjestelmäkamera käytössä hetken aikaa esimerkiksi automaattisäätöjen avulla?

a) Kehitä omaa kriittisyyttäsi. Kliseisiin sortuu kaikki, mutta kaikki kukkamaljakuvasi eivät ehkä alussa ole aina briljantteja.

Joskus kliseiset kuvat kuitenkin on kiva ottaa itseään varten. Ei niitä silti tarvitse joka urheiluseuran blogissa jakaa... :)

b) Automaattisäädöt yleisesti eivät ole kirosana, mutta täysautomaatti on. Puoli-automaattisäädöillä saadaan usein aikaa luottamusta kameraan ja saadaan varmemmin tilanteet haltuun. Manuaalilla kuvaaminen taas kehittää tekniikkaasi ja ymmärrät kuvaamista paremmin. Siis yleensä automaatista mennään puhtaaseen manuaaliin, josta mennään lopulta puoli-automaattiin.

Varsinkin lehtikuvaamisessa luottamus kalustoon on tärkeässä roolissa. Kuvia tulee otettua paljon ja varmuutta pitää olla, että tilanteet saadaan haltuun.

7. Jos edellä mainitsemasi kitin lisäksi olisi jollain 1000e varaa panostaa lisää harrastukseen, mitä tulisi hankkia?

Kaikki on edelleen kiinni siitä mikä on käyttötarkoitus. Maisemakuvaaja kun ei tee salamoilla mitään, mutta exteme-kuvaaja kyllä. Tässä kuitenkin jotain potentiaalisia asioita ostoskoriin.

a) Valovoimainen linssi. Linssiin vaikuttaa se käyttötarkoitus niin paljon, että en uskalla sanoa mitään muuta kuin että sen pitää olla valovoimainen. Kunnon linssi alkaa maksamaan jo +400e/kpl

Itse myös nauroin "väline kuvaajille" kunnes sain kunnon käyttööni ensimmäistä kertaa kunnon kaluston. 1300€ linssi se vaan piirtää niin nätisti yksityiskohtaa, että itku meinaa tulla.

b) Maisemakuvaaja (ei luontokuvaaja! Sen ostoksiin menee jo yhden henkilöauton budjetti) voisi ostaa esim. tukevan jalustan ja laajaoptiikka.

c) Henkilökuvaaja voisi ostaa pidempään prime optiikkaa (esim. 85mm ja 100mm) ja salamateknologiaa. Irtosalaman kautta saadaan henkilövalaisua aikaiseksi valon pehmentämisen kautta.

Studio olosuhteissa voidaankin sitten jo valaista vaikka neljästä eri suunnasta.

8. Mitkä on mainoksissa näkyvien Hero –tason valokuvien salaisuudet?

a) V*tunmoinen jälkikäsittely! Pohjalla tasokas kuva, jota sitten hierotaan jopa monta päivää per valokuva.

b) Ammattitaitoinen valaisu on edelleen tässäkin todella tärkeä asia.

9. Mistä kuvaamisesta voisi oppia lisää?

a) Muilta kuvaajilta. Seuraa kun muut kuvaajat kuvaa ja jos riittää pokka niin menee vaan härskisti niiden jutulle kysymystesi kanssa.

b) Matki, matki, matki. Kuten Tero sanoi: kun matkit yhtä, olet varas. Kun matkit kaikkia, olet visionääri.

c) Internetissä on myös tarjontaa ihan hemmetisti. Tietoa on kun sitä kaivaa. En uskalla suositella mitään yhtä lähdettä kaikille, koska kaikki on kiinni omasta kuvaustyylistä. Tässä kuitenkin omat suosikki sivustoani.

Käytetty kalusto:

www.digicamera.net / www.kameralaukku.com

Uusi kalusto:

www.ac-foto.com (Saksa)

Inspiraatio:

Flick - www.flickr.com

Magnum - http://www.magnumphotos.com

Joel Maisalmi - http://joelmaisalmi.pp.fi/

Rami Hanafi - http://www.viewmasters.fi/rami/

Pietari Hatanpää - http://pietarihatanpaa.com/

Aleksi Koskinen - http://www.aleksikoskinen.com/

Erwin Olaf - http://www.erwinolaf.com/

Juuso Westerlund - http://www.juusowesterlund.com/

Markus Henttonen - http://koti.phnet.fi/mhentton/

Blogit:

Marko Rantanen http://www.ateljeefototunnelmakuvarantanen.com/

Chase Jarvis: http://blog.chasejarvis.com/blog/

STRAP: http://www.strap-photos.com/

Zack Arias: http://www.zarias.com/

Nytimes: http://lens.blogs.nytimes.com/

10. Mitä vinkkejä haluat antaa Sport Club Forsal:n jäsenille jotka eivät halua alkaa panostamaan omaan kuvaamiseen, mutta haluavat taltioida elämäänsä hienojen kuvien kautta?

Kuten kaikkien ihmisten ei täydy osata leikata hiuksia, eikä avata lukkiintuneita selkänikamia, kaikkien ihmisten ei täydykään osata ottaa upeita valokuvia. Perus pokkari pienellä keskittymisellä taltioi arkielämän kohokohdat tarpeeksi hyvin ja muuhun voikin sitten käyttää ammattilaisia. Upea valokuva kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

2000 -luvulla on jo lupa käyttää ammattilaiskuvia oman markkina-arvonsa kasvattamiseen. Esimerkkinä vaikka tämä sivusto.

Sisäpiiri tietoa hääkuvaamisesta: valokuvaajien keskuudessa hääkuvauskeikat ovat pahinta myrkkyä. Keikat kestää usein 10h, koko ajan pitää olla skarppina (kukkapuska lentää vain kerran ilmaan) ja asiakas usein haluaa useita satoja jälkikäsiteltyjä kuvia mummoista ja vanhoista naapureista. Tämä sinällään on ihan ok, mutta kun kaikkeen menee helposti yli 30h työaikaa. Koska asiakkaat ei meinaa suostua maksamaan edes 600e korvausta tästä kaikesta on motivaatiot monella kuvaajalla suhteellisen alhaalla. Vai myisitkö sinä 10 –vuoden aikana masteroimaa osaamistasi alle 20e/h kauniina kesä viikonloppuna (miinus verot, matkakulut, yli 5000€:n kalustokulut etc) jos epäonnistumisen vaara on todella suuri? Kuvitelkaa sitä hääparin vihaa kuvaajaa kohti, kun Sirpa tädin kukkahatusta on vain yksi onnistunut kuva.

Sport Club Forsal:n blogin seuraajille ja yhdistyksen virallisille jäsenille lupaan kuitenkin -25% alennuksen listahintoihini, jos vaan mitenkään pääsemme kuvausaikatauluista ja kuvausideasta sopimukseen. Eli jos haluat ottaa bändisi promokuvia, urheilukuvia tai laadukkaita firman edustuskuvia, ota yhteyttä niin katsotaan asiaa yhdessä eteenpäin.

Itse nautin erityisesti urheilukuvien ottamisesta. Se on haastavaa, mutta palkitsee tekijänsä.

Vilunkipeliä

2010-03-21T18:47:00.006+02:00

Hiljattain lakifirma Jenner & Blockin puheenjohta, Anton Valukas, julkaisi Lehman Brothersin konkurssiin liittyvän Examiner’s Reportin. Raportti nosti julkisuuteen huolestuttavia toimintatapoja. Lehmanin kirjanpitokäytäntöjä loppuvuodesta 2007 ja vuonna 2008 voidaan hyvällä syyllä kuvata vähintäänkin luoviksi. Transaktioiden luokittelulla vääristeltiin firman tilikirjoja. Tämä ei liene mikään suuri yllätys vaikkakin analyytikkojen mukaan tilanne on parantunut huomattavasti Enron-skandaalin jälkeen kun tilintarkastuskäytäntöjä on tiukennettu. Huolestuttavaa kuitenkin on se että Ernst & Young, joka oli mukana auditoimassa Lehmanin tilejä, katsoi läpi sormiensa eikä liputtanut laittomuuksia.

Koko hullunmylly pyörii niin sanottujen REPO 105 (%) instrumenttien ympärillä. REPO on ns. Repurchase Agreement, jonka avulla rahaa lainataan, usein vain muutamaksi päiväksi tai yön yli, korkoa ja takaisinostolupausta vastaan. Kollateraalina siis toimii itse instrumentti. REPO 105 eroaa normaalista siten että pankki kirjaa 105% (esim.) varsinaisesta REPOn arvosta ja tällä silmänkääntötempulla tulouttaa varat varsinaisina myynteinä.

Kirjanpitokäytännon mukaan tällaiset instrumentit tulee listata taseessa (yhtiön tulee kirjata velvolisuus maksaa laina takaisin). Lehman kuitenkin tuloutti instrumetit normaaleina myynteinä ja siten vähensi kokonaisvarojaan ja maksuvelvollisuuksiaan taseessaan. Porsaanreiän he löysivät kiertämällä jenkkivalvontajärjestelmän ja tekemällä transaktiot tytäryhtiönsä nimissä Lontoossa, jossa paikallinen lakifirma Linklaters hyväksyi transaktiot. Täten Lehman onnistui siirtämään 50 miljardia dollaria väliaikaisesti pois taseestaan vähentäen yhtiön velka-astetta.

Enron-skandaalissa vuonna 2001 oli näkyvissä samoja aineksia ja se johtikin Arthur Andersen tilintarkastusyrityksen kaatumiseen sekä Sarbanes-Oxley (SOX) lakisäännökseen seuraavana vuonna. Ennen Enron-skandaalia puhuttiin ”The Big Five” tilintarkastusyrityksistä (Andersen, PWC, Deloitte, E&Y ja KPMG). Skandaalin jälkeen termi vaihtui neljään. Miten käy Ernst & Youngille? Ernst & Youngin olisi raportin mukaan pitänyt eittämättä kyseenalaistaa kyseinen toiminta. On vaikeaa arvioida mitkä ovat pidemmän linjan seuraukset, mutta varmuudella voin sanoa että paperityötä tulee lisää ja (toivottavasti) muiden pankkien tilit käydään läpi yhtä tarkasti. Kontrollien pitäisi myös keskittyä tilintarkastajien eettisyyteen. Heidän vastuutaan pitäisi lisätä tapauksissa jossa he ovat todenneet että ”the financial statements give a true and fair view or present fairly…the organization’s financial position”. Lisäksi jo käynnissä oleva jenkkien ja eurooppalaisten kirjanpitokäytäntöjen yhdistäminen auttanee asiaa.

Loppukevennys:
Lehmanin pääjohtajan, Dick Fuldin, asianajaja kertoi raportin rustanneelle Valukakselle ettei Fuld ollut tietoinen kyseisestä kikkailusta. ”Hän ei käytä tietokonetta eikä hänen Blackberrynsä pysty avaamaan liitetiedostoja.” Huh huijaa...

Valukaksen koko raportti on luettavissa osoitteessa: http://lehmanreport.jenner.com/

Kannattaa kuitenkin varoa, raportti on 2200 sivuinen ja yllättävän mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu.

Mukavaa kevättä kaikille,

Matti

Mitä kauemmin seisoo suossa, sitä vaikeampi on lähteä liikkeelle

2010-03-14T01:58:00.000+02:00

Viimeisten neljän kuukauden aikana olen kuntoillut huonosti. Syitä, miksi näin on päässyt käymään on useita, mutta hyviä vain kaksi; Helsinki City Maratonin jälkeinen palautuminen ja sairauskierre (en malttanut odottaa, joten harmittomasta flunssasta tuli pitkä kierre). Kaikki muut ovat olleet vain huonoja tekosyitä, kuten esimerkiksi kiire, liian kova pakkanen tai väsymys.

Olen kyllä kuntoillut muutaman kerran viikossa aina silloin tällöin, mutta henkilölle, joka on koko ikänsä kuntoillut 5-7 kertaa viikossa, silloin tällöin liikkuminen on erittäin vähän. Liian vähän.

Miksi minulle sitten tuli niin radikaali muutos? Sitä olen viime aikoina miettinyt ja tässä vastaus: Helsinki City Maratonin jälkeen olin yksinkertaisesti liian rikki kuntoilemaan edes kevyesti. Kun olin kuukausi maratonin jälkeen kunnolla palautunut ja totuttelin itseäni normaaliin treenaamiseen, tulin kipeäksi. Olin ensin kuumeessa yli viikon, kunnes parin viikon päästä tulin jälleen kuumeeseen, josta jäi jäljelle pitkäkestoinen “pikkuflunssa”. Tämä rikkonainen jakso teki minusta laiskemman, enkä tervehdyttyäni enää viitsinyt samanlailla lähteä kuntoilemaan. Koska kuntoilu väheni, tipahti myös energiatasoni ja loppu onkin helppo arvata.

Mitä kauemmin seisoo suossa, sitä vaikeampi on lähteä liikkeelle.

Pysähdyin liian pitkäksi aikaa ja uudelleen liikkeelle lähteminen oli todella vaikeaa. Mukauduin vallitsevaan, helppoon, tilanteeseen enkä viitsinyt enää haastaa itseäni.

Minulle tässä tapauksessa oikea ratkaisu oli tehdä päätös uudelleen liikkumaan lähtemisestä ja noudattaa sitä. Nyt olenkin taas muutaman viikon ajan kuntoillut päivittäin ja tulokset ovat selvät; Energiatasoni ovat nousseet, ajatus kulkee kirkkaammin ja päätös lähteä kuntoilemaan on kerta kerralta helpompi.

Fiilis vaan on yksinkertaisesti loistava!

Subliminal messages

2010-03-07T21:35:00.004+02:00

Tässä kirjoituksessa ajattelin kertoa ja jossain määrin myös mainostaa (rahaa tästä en valitettavasti saa) eräästä työkalusta, johon törmäsin joku aika sitten yhden erittäin menestyvän lontoolaisen liikemiehen kautta. Olen nyt käyttänyt tätä kyseistä työkalua noin kaksi viikkoa ja voin rehellisesti sanoa, että by far paras yksittäinen työkalu omien tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseksi, johon olen toistaiseksi törmännyt. Tämä työkalu on perusajatukseltaan hyvin lähellä Mindmovies-työkalua, josta on tähän blogiin kirjoitettu joku aika sitten.

Työkalu on nimeltään Mindmaster, jonka perusideana on käyttää alitajuntaan vaikuttavia viestejä (subliminal messages) tietokoneen näytön kautta. Ohjelman avulla käyttäjä saa itse valita minkälaisia viestejä (tai kuvia) vilahtelee tietokoneen näytölle sattumanvaraisesti samalla kun hän surffaa netissä, kirjoittaa, tekee töitä jne. Käyttäjän haluamat viestit vilahtelevat usein niin nopeasti, ettei hän edes huomaa tai ehdi tietoisesti rekistöröidä niitä (näin ollen ei myöskään ehdi tietoisesti analysoimaan). Alitajuntaan vaikuttava viestintä on todettu niin tehokkaaksi, että monet maat, USA etunenässä, ovat kieltäneet kyseisen toiminnan televisiomainoksista. Tämän lisäksi useat tutkimukset ovat aukottomasti (jos tämä nyt on mahdollista tieteen saralla) osoittaneet kyseisen työkalun tehokkuuden.

Miksi subliminaalinen viestintä toimii? Kuten varmasti kaikki tätä blogia lukevat tietävät, meidän alitajuntamme vaikuttaa suuresti uskomuksimme ja sitä kautta välillisesti ajatuksiimme ja lopulta myös meidän tekemiseen. Alitajuntamme on se lähde, josta kaikki se mitä teemme tai emme tee lopulta tulee. Syvästi juurtuneet uskomukset ennemmin tai myöhemmin manifestoituvat. Mindmaster on työkalu, jonka avulla voimme itse ohjelmoida omaa alitajuntaamme haluamaamme muottiin ja näin ollen varmistaa sen, että uskomuksemme eivät sodi unelmiamme vastaan.

Itse olen huomannut, että kyseinen konsepti toimii omalla kohdallani, ja viimeisen kahden viikon tulokset puhuvat puolesta. Olen huomannut, että ohjelman avulla positiiviset uskomukseni ovat tulleet vahvemmiksi ja negatiivisten vaikutus heikentynyt olennaisesti. Ennenkaikkea, työkalun käyttö on tehostanut ajankäyttöäni ja olen saanut tärkeimmät aktiviteetit (meditaatio, työ, enemmän riskin ottoa) PALJON tehokkaimiksi.

Suosittelen kaikkia kiinnostuneita ainakin tutustumaan tähän (mindmaster.tv) avoimella mielellä ainakin pari viikkoa (14-day trial period on vain $1) ja vasta sitten analysoimaan työkalun mielekkyyttä ja toimivuutta omassa elämässä. Eli ei muuta kuin GO FOR IT!

DEPE

Eriarvoinen yhteiskunta

2010-02-28T19:38:00.006+02:00

Asun tällä hetkellä Rio de Janeirossa, ja jo ensimmäisen kuukauden aikana olen oppinut paljon. Yhteiskunnan jakautuminen on suuntaus monessa maassa, ja ennen kaikkea olen havainnut sen kehittyvissä maissa. Brasilia ei ole poikkeus.

Opin arvostamaan päivä päivältä enemmän Suomen yhteiskuntamallia, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia heidän vanhempiensa tulotasosta riippumatta ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi Brasiliassa lapset leikkivät pienestä pitäen samaan luokkakuntaan kuuluvien perheiden lasten kanssa, ja oppivat sitä kautta syrjivän elämänasenteen alempia yhteiskuntaluokkia kohtaan.

Opiskelen Ibmec-kauppakorkeakoulussa, jota pidetään Brasilian Harwardina, ja sen myös huomaa, kun kävelee koulun käytävillä. Köyhiä opiskelijoita ei muutamaa stipendi-poikkeusta lukuunottamatta ole, ja tämä näkyy ihmisten asenteissa. Kun kuuluu tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, voi vain shoppailla luksusostoskeskuksessa, käydä kalliissa ravintoloissa ja yökerhoissa sekä liikkua autolla. Ennen kaikkea suhtautuminen alempiin yhteiskuntaluokkiin on syrjivää, ja vaikuttaa että ihmiset elävät aivan eri elämää kiinnittämättä huomiota ympäröivään yhteiskuntaan. Ainoa asia mikä huomioidaan on, että on vaarallista, mutta juuri eriarvoisuus ruokkii tätä.

Olen jo tavannut lukuisia opiskelutovereitani, joilla on henkivartijat aina koulun ulkopuolella. Tunnen siis oloni todella turvalliseksi koulussa, varsinkin kun kuulin, että Brasilian rikkaimman miehen poika valitsi koulumme nimenomaan turvallisuusseikkoihin perustuen. Itse en tosin haluaisi elää henkivartijoiden keskellä, ja vaikka se suomalaisesta näkökulmasta vaikuttaa ylisuojelevalta käytökseltä, Brasiliassa on lukuisia kidnappauksia viikottain.

Riossa olen myös huomannut, että hintataso on noussut todella korkeaksi rikkaiden brasilialaisten ja turistien takia. En pysty ymmärtämään miten edes keskiluokkaiset brasilialaiset pystyvät elämään täällä. Tämä lisää syrjäytymistä, kun rikkaat pystyvät tekemään mitä tahansa, ja köyhille jää usein vaihtoehdoiksi kerjääminen tai rikollisuus.

Ongelma on, että yhteiskunnassa päätöksiä tekevät henkilöt pitävät yllä yhteiskuntajakoa, ja samalla varmistavat, että myös heidän jälkikasvunsa tarvitsee elää luodinkestävien autojen ja turvaverkkojen sisällä.

Mielestäni juuri erilaisuus saa ihmiset ajattelemaan, ja ystävät ja kontaktit erilaisista sosiaalisista piireistä ovat valtava rikkaus. Suomessa ei tule ajatelleeksi onko kaverini isä politikko, raksatyöntekijä vai yrittäjä. Monessa kehittyvässä maassa isän työ on puolestaan yksi ensimmäisistä puheenaiheista. Tämä on väärä ajattelutapa, sillä jokainen yksilö luo elämänsä itse, vaikka toki taustatekijöillä on vaikutusta.

Teksti on muistutuksena siitä, että meillä Suomessa nämä asiat ovat vielä hyvin, ja pidetään huolta, että ne myös pysyvät hyvinä.

- Mikael

Forsal Time To Yourself

2010-02-26T18:12:00.010+02:00

Viime viikonloppuna järjestettiin neljäs laatuaan Forsal Time To Yourself –tapahtuma. Tällä kerta tapahtumapaikkana toimi Helsingin Otaniemi ja Ruoholahti. Aalto Universityn tiloissa oli enemmän kuin helppo olla innovatiivinen. Viikonloppuun mahtui paljon ajatustyötä, loistavaa ruokaa ja hieman hikiliikuntaakin eli unohtumattomia kokemuksia Forsal:in tapaan. Ennen kaikkea tapahtumasta teki onnistuneen kuitenkin paikalla olleet ihmiset.

Kiitos siis (vasemmalta ylhäältä lähtien) Mikalle, Paulille, Terolle, Mikaelille, Lasselle, Pertulle, Antti L:lle, Itselleni, Mikolle, Teemulle, Antti S:lle, Lasselle ja myös Anssille, joka ei potrettiin päässyt, mutta vaikutti sitäkin enemmän läsnäolollaan.

MIKÄ ON FTTY?

Lue tapahtuman kutsu täältä
Mikko Revonniemi kuvailee blogillaan tapahtumaa ehkä parhaiten
Kirjoitin hieman omia kokemuksia myös blogiini

LISÄÄ KUVIA REISSUSTA

Tulevaisuus yksissä kansissa

Herkullisen ja terveellisen ruoan äärellä

Antti S. syvässä päädyssä

Upeat ruoat loihtinut Pauli sai välillä itsekin ruokaa

Tärkeää ajatustyötä huoneen täydeltä

Mikko(pappa) pohtii

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jäämme kaikki odottamaan seuraavaa FTTY:tä.

Tavoitteellisin terveisin,

Jaakko Murtomäki

Sport Club Forsal Puheenjohtaja

Hyvää YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!!!

2010-02-14T15:45:00.007+02:00

Hyvää ystävänpäivää kaikille hyvät lukijat.

Elokuva Mitä meistä tuli, on tämän viikon ehdoton paras kokemus. Se oli koskettava tarina ystävyydestä. Kaiken kestävästä sellaisesta. Voin suositella elokuvaa kaikille.

Kyseessä on nuoren tekijäryhmän tekemä elokuva joka on niittänyt suosiota jo ympäri maailmaa erinäisillä elokuvafestivaaleilla.

Elokuva ottaa kantaa moniin epäkohtiin nyky-yhteiskunnassa, mutta kertoo silti tarinan josta ei jää pahaa makua suuhun. Ellen jopa sanoisi sadun. Mutta mielestäni kyynistyvä maailma tarvitsee satuja. Satuja joilla on onnellinen loppu. Toivottavasti en paljasta liikaa.

Alla linkki elokuvan kotisivuille. Ja leffa pyörii finnkinossa.

Kuva on elokuvan nettisivuilta

Linkki

Elokuvan ja ystävänpäivän innoittamana tahdon kannustaa ihmisiä ottamaan yhteyttä johonkin vanhaan ystävään johon on joskus ollut hyvin läheiset välit, mutta sittemin syystä tai toisesta olette eriytyneet.

Tiedän että se voi olla vaikeaa. Itselläni on olo että on mennyt liian pitkään ja kaveri kantaa minulle kaunaa siitä etten ole ollut yhteydessä. Kynnys yhteydenottoon kasvaa. Pelkään myös että en tiedä mitä keskustelisimme ja haluaisiko tämä ystävä keskustella. Kynnys kasvaa.

Mutta olen tajunnut että tämä kaikki on minun päässäni ja mahdollisesti kaverillakin voi olla samoja ajatuksia. Ja joka kerta kun minulle soitetaan tai minä soitan kaverille pitkästä aikaa niin hyvältähän se tuntuu jutella pitkästä aikaa.

Itselläni on ystävä ihan tarha-ajoista asti ja olemme olleet yhteydessä hyvin harvakseltaan mutta aina kun vietämme aikaa yhdessä niin se on ikimuistoista. Emme ole puhuneet pitkään aikaan ja pelkään että hän ajattelee että en enää välitä hänestä ystävänä. Yhtenä syynä tähän lienee kielteinen suhtautumiseni hänen pilven polttoon. Mutta asia ei ole näin. Haluaisin vain auttaa.

En ole soittanut hänelle vielä mutta tänään soitan.

Soittakaa tekin jos teillä on joku johon ette ole olleet yhteydessä pitkään aikaan.

It could make your day. And their day as well.

Ja vielä yksi tarina joka antaa lisäsyyn soittaa edes äitille jos ei muille. Soitin viime viikolla eräälle hyvälle ystävälleni hyvin pitkästä aikaa ja hän kertoi juuri pari tuntia aiemmin suistuneensa tieltä huonossa säässä, 100km/h lasissa, lumipenkaan. Onneksi ei mitään käynyt. Needless to clear my point.

Mutta en halua maalailla ****ja seinälle vaan kannustaa elämään päivät täysillä tunteella ja muistaa silloin tällöin läheisiä ja ehkä ei enää niin läheisiä. Itse en korjaa mitä kylvän. Vielä. Mutta yritän:)

Ystäville ja lukijoille maailmalla ja koto Suomessa.
-Pauli

Perhe ja yritys

2010-02-07T19:38:00.003+02:00

Perhe ja yritys

Isäni täytti hiljattain 60 vuotta. Merkkipäivä meni työn merkeissä, kuten kaikki muutkin merkkipäivät ja juhlapyhät ovat tähän asti menneet. Isäni on yrittäjä. Meillä on toisessa polvessa oleva perheyritys, joka on isäni elämäntyö. Isoisäni ja isoäitini hankkivat aikanaan tiettävästi kylän ensimmäisen taksiauton. Isäni jatkoi tästä, kasvatti yritystä ja toteutti unelmansa laajentamalla linja-autoliikenteeseen. Nyt yritys on taksi- ja tilausajoliikenteeseen keskittynyt pk-yritys.

Olen perheyrittäjän poika. Olin puolet pesuharjan pituudesta, kun aloin pesemään autoja. Kannustinjärjestelmä oli kunnossa, jokaisesta pestystä autosta sai kympin ja kokeiden kympeistä lisää kymppejä. Sen verran on autoja tullut siivottua, että olen oppinut vihaamaan purukumia. En vain voi ymmärtää, miksi se pitää painaa penkin karmiin, vaikka roskakori on aivan vieressä! Kun täytin 18 oli tietenkin aika hypätä taksin rattiin. Taksin ratti on erinomainen elämänkoulu, jossa tapaa erilaisia ihmisiä ja kuulee elämäntarinoita. Sotaveteraanien ja syöpäsairaiden kuljettaminen keskussairaalaan opettaa arvokkaita elämänarvoja.

Perheyritys perinteenä

Perheyrittäjyyden professori Matti Koiranen opettaa luennoillaan, että perheyritys koostuu kolmesta tekijästä, perheestä, omistajuudesta ja liiketoiminnasta. Perheyrityksen ydinarvona on säilyttää näiden kolmen osatekijän tasapaino ja siirtää se seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se oli vastaanotettaessa. Perheyritys on paljon enemmän kuin rahallinen perintö, se on ennen kaikkea perinne. Se on moninainen oikeudellinen, taloudellinen, sosiaalinen, psykologinen ja sosio-psykologinen kokonaisuus, josta yhden osan irroittaminen ei ole mahdollista. Perheyritys saattaa tuoda vaurautta ja valtaa, mutta myös vastuita ja velvoitteita. Perheyritykseen kulminoituu usein voimakas vastuu perheestä, sukulaisista, menneistä, nykyisestä ja tulevista sukupolvista, yrityksen työntekijöistä sekä lähiympäristöstä.

Sitten kun sinä

Perheyritysperinteessä monarkismi on yhä vallalla: vanhin poika on ensisijainen perheyrityksen jatkaja. Kasvatus perheyrittäjäksi aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Intiassa perheyrityksen vanhin poika viedään synnytyslaitokselta suoraan yritykseen esiteltäväksi, jotta jatkajan asema ei jää epävelväksi. "Sitten kun sinä"-kasvatusmetodi tähtää siihen yhteen päivään, jolloin valta vaihtuu. Ei siis ihme, että perheyritys perintönä voi myös luoda paineita.

Perheyritys on myös paradoksi. Silloin kun sinulla olisi sille aikaa, sinut torjutaan. Silloin kun sinulla ei olisi aikaa, sinua tarvitaan. Perheyritystä ei myöskään johdeta kuten kauppakorkeakoulun kirjoissa opetetaan. Isä-poika-suhteessa asioiden hoitaminen on ihan oma juttunsa. "Strategia" syntyy saunassa ja keskimääräinen ideoiden hautumisaika on 3 vuotta. Sen jälkeen toteutukseen menee vähintään kaksi vuotta. Nuoren polven ei siis kannata hötkyillä. On myös selvää, että kaksi alfaurosta ei mahdu samaan hiekkalaatikkoon.

Kysymys jatkosta

Kymmenen vuotta olen etsinyt vastausta elämäni kysymykseen: Miten minä ratkaisen perheyrityksemme kohtalon? Kysymys on tasapainon löytämisestä menneen, nykyisen ja tulevan välille. Mikä arvo on aikaisempien sukupolvien elämäntyöllä, perinteellä ja jatkuvuudella? Mitä minä haluan elämässäni tehdä? Miten voin siirtää seuraavalle sukupolvelle sen kaikkein arvokkaimman perinnön eli yrittäjyyden asenteen ilman perheyritystä? Shakespearea mukaillen: "To own or not to own?, that is the question."

Vastausta minulla ei vielä ole. Onneksi vielä ei ole aikakaan. Selvää on, että en olisi se, kuka olen ilman perhettä ja yritystä. Paljon olen siltä saanut, vähän vasta antanut.

Pohdittavaksi

1. Mille perinnölle tai perinteelle sinä annat arvoa?

2. Minkä asian, tavan tai opin olet vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi saanut, jonka haluat jatkuvan seuraavalle sukupolvelle?

3. Mihin sinut on kasvatettu?

Terveisin,

Tero Luoma

Forsal Time To Yourself 20-21.2.2010

2010-02-04T19:06:00.002+02:00

Arvon Blogikirjoittaja & lukija

Kuinka usein tarkastat elämänkompassista oman suuntaasi? Kuinka usein pysähdyt hakemaan varmistusta kulkemasi polun määränpäästä? Mikä on sinulle tärkeää? Missä haluat kehittyä? Mihin asioihin haluat itse käyttää 24h/vuorokaudessa? Mitkä ovat tavoitteesi? Missä olet 5v päästä? Entä 10v päästä?

Mikä, Miksi, Milloin?

Time To Yourself luotiin vuonna 2006 vastaamaan tämänkaltaisiin kysymyksiin. Positiivisten palautteiden johdosta 20-21.2 Helsingissä järjestettävä FTTY on jo neljäs sarjassaan. Tapahtuma on järjestetty aikaisemmin kutsua vastaan, joten mikäli et ole vielä päässyt kokemaan tämän viikonlopun virtaryöppyä, nyt siihen on oiva mahdollisuus!

Kaikki järjestäjätoimikunnan tekemät ohjelmat, työkalut, aktiviteetit ja harjoitukset tukevat tapahtuman tavoitteita. Lähtiessäsi sunnuntaina olet onnellisempi, rentoutuneempi, varmempi ja idearikkaampi oman elämäsi suhteen.

...ja mikäli tämä ei toimi, voit aina palata entiseen ;)

Missä, Miten?

Tapahtuma alkaa Helsingin rautatieaseman pääovilta la 20.2 klo 11.00 ja päättyy su 21.2 klo 1800 mennessä samaan paikkaan. Osallistumismaksuilla, 35€/osallistuja, katetaan tapahtuman järjestämiskulut. Maksu suoritetaan paikan päällä.

Ota mukaasi ainakin:

-Makuupussi ja alusta

-Ulkoliikuntavarusteet

-Kynä ja kumi

-Uikkarit ja pyyhe

-tapahtuman lähestyessä osallistujat saavat tarvittaessa lisätietoa / voit itse kysyä alla löytyvästä spostiosoitteesta.

Mikäli omaat avoimen mielen ja halun kehittää itseäsi, ilmoittaudu osoitteeseen: perttu.ojansuu@virtua.fi.

Max. osallistujamäärä on 12 kpl, joten toimi nopeasti!

Järjestävätoimikunta:

Perttu Ojansuu

Lasse Leponiemi

Pauli Kangasniemi

Terveisin,

Jaakko Murtomäki
Sport Club Forsal, Puheenjohtaja

Men and women

2010-02-01T20:45:00.002+02:00

Tervehdys vaan kaikki immeiset,

Pyydän etukäteen anteeksi myöhästynyttä tekstiä. Ajanhallinta on sellainen asia, johon minun täytyy ilmeisesti paneutua ihan tosissaan NYT. :)

Ajattelin kertoa muutamasta erittäin hyvästä vinkistä liittyen meihin miehiin sekä siihen kauneampaan sukupuoleen. Tästä aiheesta varmaan saisi kirjoitettua romaanin jos toisenkin, mutta ajattelin keskittyä muutamaan pariin olennaiseen asiaan. Moni nämä varmasti jo tietää, mutta helposti nämä unohtuu. Itse olen vinkit oppinu klassikkokirjasta "Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta". Käytännössä olen tätä asiaa miettiny ja seurannu ja todennu nämä asiat todeksi ainakin omalta osaltani.

"Miehet muistuttavat kuminauhaa". Kun mies vetäytyy parisuhteessa loitolle, hän pystyy venymään vain tiettyyn rajaan asti ennen kuin kimmahtaa takaisin. Kuminauha efekti on erittäin osuva vertaus miehen läheisyydentarpeen ymmärtämiseksi. Naisia tämä ihmetyttää suuresti, sillä miksi häntä rakastava mies vetäytyy aika ajoin omiin oloihinsa. Kysymys ei ole miehen tietoisesta päätöksestä tai valinnasta vaan niin yksinkertaisesti tapahtuu.

"Kun mies rakastaa naista, hänen on aika ajoin vetäydyttävä loitommalle ennen kuin voi taas tulla lähemmäs."

Syy vetäytymiselle loitolle on se, että mies saa täytettyä itsenäisyyden-ja riippumattomuudentarvettaan. Venyttyään äärimmilleen hän ponnahtaa kovaa vauhtia takaisin naisen luokse, koska alkaa tuntea oman rakkauden- ja läheisyydenkaipuunsa. Moni nainen kokee tämän vaan siten, että mies ei välitä enää heistä. Mikäli nainen ei osaa antaa tilaa miehelle, kun tämä sitä tarvitsee niin miestä alkaa ahdistamaan ja hänestä tuntuu, että suhde ei jostain syystä toimi!

"Naiset muistuttavat aaltoja". Tuntiessaan olonsa todella erinomaiseksi hän on aallon huipulla, mutta sitten hänen mielialansa saattaa hyvin nopeasti muuttua ja hän syöksyy aallon pohjalle. Lasku on vain väliaikainen. Naisen noustessa takaisin aallon huipulle hän on jälleen tyytyväinen itseensä ja säteilee rakkautta. Aallonpohja on niin sanotusti tunteiden suursiivouksen aikaa. Ollessaan pohjalla naisen on saatava puhua ongelmistaan ja tullu kuulluksi ja ymmärretyksi. Tässä meillä monilla miehillä on vielä paljon oppimista, myös allekirjoittaneella!

"Suurin osa miehistä olettaa naiviisti tuon naisen rakkauden säteilyn kestävän ikuisesti."

Mies olettaa, että naisen mielialan äkillinen muutos johtuu ainoastaan miehen käytöksestä. Naisen ollessaan tyytyväinen, mies uskoo olevansa vastuussa myös siitä. Miehet ovat siten äärimmäisen turhautuneita, sillä eivät tiedä miten saisivat tilanteen korjattua. Vinkki: "Älä yritä korjata tilannetta". Tilanteen korjaamisyritys monesti vain pahentaa asiaa! Naisen ollessa pohjalla ei ole tarve ratkaista mitään tai korjata ongelmaa vaan kyse on naisen tukemisesta varauksettomalla rakkaudella. :)

-Lipskiss

Intohimoa arkeen

2010-01-24T22:17:00.008+02:00

Kirjoitan aiheesta, josta en tiedä vielä juuri mitään. Olen kuitenkin uskomattomassa liekissä sen suhteen.

"Variety's the very spice of life, That gives it all its flavour"

-Wiliam Cowper

Olen aina uskonut, että sopiva määrä vaihtelevia rutiineja tekee jokapäiväisestä arjesta mielenkiintoisen ja elämisen arvoisen. Jos jätetään ns. pakolliset rutiinit poies, kuten kaupassa käynti, pyykinpesu, laskujen maksaminen, töissä / koulussa käynti jne. jäljelle jää x tuntia vapaa-aikaa päivää kohden.

Miten käytät sen? Tai paremminkin, kuinka paljon päivässä teet niitä asioita, mitä rakastat tehdä? 24h? 12h? 6h? 3h? 1,5h? 45min?

Aika on mielestäni tässä hyvä mittari, koska se kertoo valehtelematta tuon "laatuajan" määrän, jolloinka teet sitä mitä todella haluat.

Mikäli sinulla on minuutti ylimääräistä, olisi hienoa jos voisit jakaa asioita, miten sinä täytät vapaa-aikasi? Mitkä ovat sinun intohimosi?

Seuraavassa yksi intohimo, joka saa kerta toisensa jälkeen suupieleni ylös.

Taide.

Minulle tämä tarkoittaa valokuvia, videoita ja piirroksia. En tiedä mikä siinä on, mutta kun saan lyijykynän käteeni, kameran kaulaan tai editointiohjelman auki, ajan taju katoaa. Itseasiassa, näin on ollut jo kauan. Ensimmäistä kertaa olen ottanut tässä kehittymisen tosissaan. Ihan oikein tavoitteen muodossa. Matka mestariksi on vielä pitkä, mutta mikäli sinä olet edes osittain samassa tilanteessa, toivottavasti näistä minulle hyödyllisistä linkeistä on jotain apua sinulle.

Valokuvaus

Muutaman alan suurtekijän videotutorial sivusto, jossa löytyy tietoa valokuvaamisen perusteista, aina edistyneimpien pikku kikkailuhin.
http://kelbytv.com/dtowntv/

Kuvien editointi

Samojen kasvojen toinen "tv-kanava", mistä löytyy satoja videoita kuvien käsittelyyn liittyen. Helppoa kuin soap.

http://kelbytv.com/photoshopusertv/

Piirtäminen

"Ten minute drawing techniques." Simppelejä esimerkkejä erilaisista tavoista käyttää lyijykynää. Videon muodossa, totta kai.

http://www.youtube.com/user/moatddtutorials

Ispiraatiota luomiseen

Hyviä kuvagallerioita on netissä satoja. Yksi isoimmista lienee www.flickr.com. Alla yksi galleria, suomalaiselta maailmanmatkaajalta.

http://www.flickr.com/photos/salminen/sets/72157622368714471/show/

Järkkäri hakusessa?

Mikäli järjestelmäkamara on ostolistalla, tässä hyvä artikkeli helpottamaan valinnan tekoa.

http://digital-photography-school.com/how-to-buy-a-dslr-camera

Intohimoista vuotta 2010!

-Mika

Sport Club Forsal - kapulat kiertoon

2010-01-24T22:11:00.003+02:00

Ennen omaa blogipostausta, minulla ilo kertoa vuodenvaihteen muutoksista. Vuonna 2007 perustetussa Sport Club Forsalissa kantavina ajatuksena oli tuolloin; Tarjota unohtumattomia elämyksiä, urheilun, terveyden ja kehittymisen kautta.

Tämä pätee edelleen. Kuluneeseen pariin vuoteen on mahtunut iso määrä hienoja hetkiä ja horisontissa niitä on vielä entistäkin enemmän. Jotta yhdistystoiminta palvelisi kaikkia mahdollisimman hyvin, on aika ajoin hyvä uudistaa jo pienessä ajassa pinttyneitä toimintamalleja.

Jaakko Murtomäki uudeksi puheenjohtajaksi

Muutama viikko takaperin pidetyssä yhdistyksen kokouksessa luovutin PJ:n kapulan herrasmiehelle, joka on inspiroinut kymmeniä vuoden 2009 tempauksillaan. Sama mies on enemmän kuin oikea henkilö jatkamaan Forsalin hyvin alkanutta matkaa. Monelle blogikirjoittajalle Jaakko on tuttu myös blogiylläpitäjänä, sekä

www.lakispiste.com:n päähahmona.

Tero taakse, Antti esiin

Tero Isokauppilan kiertäessä maailman eri kolkkia, hallituspaikan hyödyt menevät osittain hukille. Tästä syystä Tero jatkaa blogikirjoittajien ringissä, mutta luovuttaa paikkansa aina niin positiiviselle ja huumorimiehelle, Antti Siitamalle.

Muita paikkoja täyttävät pääosin "Road Dream" -projektissa aikaansa käyttävät,

Matti Nieminen, Petri Nikkanen ja Mika Rantanen.

Vuosi 2010 on Forsalin kolmas toimintavuosi ja samalla varmasti hienoin tähän astisista. Tervetuloa Jaakko ja Antti!

Kuluneista kiittäen,

-Mika

Live your dreamlist

Kuinka ihmiset pettää, jättää ja mättää

2010-01-17T00:29:00.004+02:00

Terve Forsal –blogin lukija!

Viime talven ja kevään aikana minulla ja Luoman Terolla oli traditio yhdistää muutaman kerran viikossa ajatusten jakaminen ja terveelliset elämäntavat maratonharjoittelun merkeissä. Seuraamme liittyi satunnaisesti myös muita ihmisiä, jonka kautta saimmekin aikaa useita hyviä ajatusketjuja. Kiitos muuten kaikille yhteislenkeillä käyneille. Erityisesti yksi ajatus, jonka kaima Terolta kuulin, paloi pysyvästi omien aivojeni “kovalevylle”. Tero piti alkukeväästä luennon Tampereen Teknillisellä Yliopistolla liiketoimintasuunnitelman teosta. Aiheeseen liittyen kurssilla puhuttiin myös yhtiökumppaneista, johon liittyen Teron riskianalyysi pystyttiin kiteyttämään kuta kuinkin seuraavaan lauseeseen:

“On olemassa riski, että yhtiökumppani joko pettää, jättää tai mättää.”

Omien kokemuksieni perusteella tämä lause pätee niin yritysmaailmaan kuin kaikkeen muuhunkin ihmisten väliseen kommunikaatioon. Lisäksi väitän, että riski on paljon suurempi kuin moni ihminen uskookaan. Lauseen voisikin mielestäni muuttaa muotoon “On hyvin todennäköistä, että sinua lähellä olevat ihmiset pettää, jättää tai mättää”. Alle todisteita, joihin olen viime aikoina törmännyt aiheen pohjalta.

Huom: oletan kirjoituksessani, että pettäminen, jättäminen ja mättäminen ei ole toivottavia/hienoja asioita kenenkään elämään. Tiedostan kuitenkin, että joku voi olla tästäkin eri mieltä. Lisäksi alla olevat tutkimukset, ovat vain pieniä vesipisaroita suuressa meressä. Aihe on niin laaja, että tuntuu mahdottomalta kuvailla sitä täysin aukottomasti. Minulla on kuitenkin uskomus, että lähes jokaisella on omakohtaisia kokemuksia aiheen ympäriltä.

1.Ihmiset valehtelevat päivittäin. University of California – Santa Barbaran professori Bella DePaulon yli kahdenkymmenen vuoden tutkimuksien mukaan ihminen valehtelee keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Nämä kaksi kertaa ovat sellaisia valheita, että ihminen myöntää itse valehdelleensa. Olen myös lukenut jostain, että jos kaikki valkoisetkin valheet lasketaan on todellinen luku useita satoja per päivässä.

Kuinka usein valehtelemme alitajuisesti joka päivä?

2. Valtion huijaaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää. IRS ja The Economic Policy Institute tutkii Yhdysvaltojen verorikoksien määrää. Ihmiset huijaa verottajaa pelkästään USA:ssa 353 miljardin dollarin verran vuodessa. Tämä on noin 15% valtion saamisista. Kyllä suomessakin joku darra-lounas menee edustuskuluihin joka vuosi.

3. Lähes kaikki tuntevat jonkun joka on pettänyt kumppaniaan. University of Chicagon seksi tutkimus pioneeri Michael Kinseyn mukaan 15-18% naimisissa olleista ihmisistä on pettänyt kumppaniaan. Noin yksi viidesosa näistä ihmisistä on pettänyt kumppaniaan JOKA IKINEN vuosi naimisissa ollessa. Laske piruuttasi moniko ihminen maailmassa on naimisissa ja sitten muuta yllä olevat prosenttiluvut konkreettisemmiksi. Lisäksi uskon, että näihin tilastoihin kaikki pettämiset eivät edes tule näkyviin.

"varmasti moni pettää, mutta meidän Rami ei kyllä ikinä tekisi sitä mulle!"

4. Ihmiset varastaa työpaikaltaan paljon tavaraa. CNN:n tutkimuksien mukaan 79% ihmisistä on varastanut töistä. Varovainen maailmanlaajuinen arvio on, että varkauksien määrä on 600 miljardia dollaria vuodessa. Siihen mahtuu monta nitojaa. Kuinka monta työpaikkaa olisi säilynyt esimerkiksi 2008-2009 jos varkauksia ei olisi ollenkaan?

5. Ihmiset jättävät kumppaninsa usein. 2004 vuoden tilastojen mukaan 51,2% suomalaisten avioliitoista päättyy avioeroon. Kaikki hokee ikuista rakkautta suhteen alussa ja sanoo, että ei avioero meitä kahta koske. Silti luvut on aika julmat ja se saakin minut kysymään mikä avioliiton merkitys on tänä päivänä? Mitä avioliitto ja lupaus "ikuisesta" rakkaudesta ihmiselle tarkoittaa? Tästä voisi kirjoittaa kokonaan uuden tekstin, mutta tuntuu että aviolupaus on “ikuinen kunnes toisin todistetaan”. Avioliitto tuntuu myös olevan kuin suomen kesä: alussa kaikki toivoo, että se on upea, mutta samalla jokainen on jo henkisesti valmistautunut siihen, että näin ei olekaan.

6. Ihmisten terveys mättää. Vuonna 2005 IASO:n mukaan suomalaisista miehistä ylipainoa oli 44,8% ja selkeästi ylipainoisia (eli mätisäkkejä sellaiselle ihmiselle joka ei jaksa olla poliittisesti korrekti) 14,9%. Joka vuosi syövän määrä kasvaa suomessa ja maailmalla. Myös yhteiskuntamme mielestä terveen näköiset ja oloiset ihmiset sairastuvat syöpään. Lääketeollisuus kukoistaa ja "quick-fix" lisäravinteita myydään joka vuosi enemmän ja enemmän. Silti luvut nousee (kirjaimellisesti) tasaisen tappavasti. Oletankin, että yhteiskuntamme ei ole hirveän terve ja että jokin “mättää” valtaosassa ihmisiä. Tämä saattaa olla julma kommentti, mutta jos lähes puolet kuuluvat jo riskiryhmään on silloin kyseessä vakava asia.

7. Ihmiset voivat henkisesti huonosti. NIMH:n tutkimuksien mukaan yli 20% suomalaisista (reilu 1,1 miljoonaa) omaa jotain mielenterveysongelmia. Voimmekin olettaa, että valtaosa näistä ihmisistä on ulkoapäin tavallisen normaaleja työssäkäyviä suomalaisia. Kuitenkin he kaikki kokevat, että jokin heidän sisällä on pielessä. He kokevat, että jokin heissä mättää. Miten tämä heijastuu töihin, ystävyyssuhteisiin ja perhe-elämään? Alla lisää aiheesta.

Joka viides suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan, kertovat naisjärjestöt. (IL 25.11.2009)

8. Ihmiset eivät ole kykeneviä työmaailman vaatimuksiin. Suomen Tilastokeskuksen mukaan 15-64 vuotiaista suomalaisista noin 30% EI OLE työmaailmassa edes osa-aikaisesti. En halunnut ottaa tähän työttömyyslukuja, koska ne ovat mielestäni vääristyneet erilaisien koulutusohjelmien ja opintojen pitkittämisen takia. Ja vaikka otamme vain työttömyysluvut, on kysymykseni silti: eikö kaikille nyt JOTAIN hommaa löydy? Samaan aikaan suomessa julkisesti tiedossa on saman Tilastokeskuksen mukaan yli 60 000 vapaata työpaikkaa. Totta kai on näistä on juuri kohta täytetty, mutta on myös monia töitä joita ei ikinä julkisteta. Mikä mättää?

9. Ihmiset eivät pysty suoriutumaan yhdessä demokraattisesti päättämistämme velvoitteista. Suomen armeijan 2/08 saapumiserästä 8,6% joutui keskeyttämään armeijan ensimmäisen kolmen viikon sisään. Kun laitamme tämän päälle armeijasta jo alkujaankin vapautetut ihmiset ja B-luokan saavat ihmiset onkin kasassa jo iso joukko ihmisiä jotka eivät fyysisesti pysty suorittamaan asevelvollisuutta normaalin palvelusluokan mukaisesti. En siis mieti armeijan moraalista puolta (minun mielestä sivari ja totaalikieltäytyminen on täysin ok) vaan enemmänkin sitä että he teoriassa eivät pysty edes halutessaan suorittamaan armeijaa. Mikä mättää kun näin moni ei pysty suoriutumaan perusvelvollisuuksista?

RUK:n oppilaskunnan PJ vuosimallia 2017?

10. Ihmiset eivät tyydytä kumppaneitaan fyysisesti. Tämä saattaa olla hieman enemmän tabu, mutta silti tärkeä aihe mielestäni. University of New Jerseyn ja Rober Wood Medical Schoolin mittavien tutkimuksien mukaan keskimääräinen seksiakti kestää 30 minuuttia esileikkien kanssa. Varsinainen penetraatio taas vain 3-4 minuuttia. Mitä luulet, kuinka usein molemmat ovat tyydyttyneitä tästä suorituksesta? Kuinka monissa parisuhteissa seksuaalinen puoli aidosti toimii? En tarkoita, että orgasmi on hyvän seksuaalielämän mittari, mutta kyllä nämä luvut jotain kertoo. Osmo Kontulan tutkimuksien mukaan suomalaiset miehet saavat seksiä noin 4,8 kertaa kuukaudessa ja naiset 4,3 kertaa. Ensinnäkin miksi nämä luvut eivät ole saman verran ja toisekseen onko kerran viikossa kaikille tarpeeksi?

Ensin pohjalle huonoa seksiä, jonka jälkeen onkin hyvä skipata kaikki "pillow talk" ja kääntää kylkeä. Siitä se parisuhde aivan varmasti vahvistuu.

Kun lukee tämän kaiken herää ainakin minulle kysymys: onko millään mitään väliä kun lopulta kuitenkin ihmiset pettää, jättää ja mättää?

Usko ihmiseen ja samalla usko elämään horjuu kun lukee, kuulee ja ennen kaikkea näkee kun ihmiset esimerkiksi pettävät itselleen läheisiä ihmisiä. Jopa kaikkein moraalisesti puhtaimman oloiset ihmiset joita tunnen ovat tehneet niin julmia asioita ihmisille joita he rakastavat, että niiden paljastuminen saattaisi romuttaa monen ihmisen uskon elämään. Ja kuinka moni oikeasti esimerkiksi lupaa tavata tai tehdä jotain, mutta säännöllisesti peruu lupauksensa viime tipassa?

Väitteeni, että “On hyvin todennäköistä, että sinua lähellä olevat ihmiset pettää, jättää tai mättää” ei ole kuitenkaan kirjoitukseni pääpointti. Se oli vain pitkä johdanto varsinaiselle väitteelleni: ihmiset jotka eivät petä, jätä tai mätä ovat todella arvokkaita!

Kiitos kaikki, jotka ovat pitäneet lupauksensa toisille ihmisille viime aikoina. Olette upeita ihmisiä!

En siis ole syönyt aamiaiseksi ärri-purri-karkkeja vaan päinvastoin kirjoitan tätä elämästä iloiten. Elän onnellisempaa elämää kuin ehkä koskaan ja juuri siksi halusinkin kirjoittaa aiheesta. Elämässäni on tapahtunut valtava määrä suuria upeita asioita viime kuukausien aikana. Se mistä olen eniten kiitollinen on, että maailmassani on niin monta ihmistä jotka eivät petä, jätä tai mätä. Koska tiedän myös kolikon kääntöpuolen, näiden ihmisten arvo on ihan huikea! Totta kai on aina se riski olemassa, että olen väärässä, mutta minulla riittää uskoa että näin ei ole.

Aihe on silti minulle tällaista ikuisuus pohdiskelua, joten arvostan jos joku ehtisi kommentoimaan kahta minua askarruttavaa ajatusta:

a) Huomaatko, että säännöllisesti muut ihmiset lähelläsi pettävät, jättävät tai mättävät? Jos näin on, uskotko että sinussa itsessä on myös vikaa? Kyseenalaista ajoittain, että se on oman käytökseni syytä, että näin käy jatkuvasti.

b) Miten pysyä kiitollisena päivittäin, ihmisistä jotka tekevät asiat kuten sovittu? Ja miten tunnistaa tällaiset ihmiset “ajoissa”?

Kaikki pienetkin vinkit otetaan vastaan suurella kiitollisuudella.

Pärjäillään,

Tero Isokauppila

P.S. Pitkään kestäneiden sisäisien motivaatioiden tutkimisen jälkeen olen päättänyt alkaa taas puhumaan julkisesti itsensä johtamisesta ja kehittämisestä. Vuoden alusta alkaen olen kirjoittanut viikoittain aiheiden tiimoilta uudistuneeseen Neti Neti -blogiini osoitteessa http://isokauppila.blogspot.com/

Aihe ei ole maailman tärkein, mutta sen tiimoilta voi ehkä jotain mielenkiintoista kuitenkin löytyä omaan elämääsi. Omia kokemuksia ja kommentteja saa sinne myös kirjoitella. Henkilökohtaisia esimerkkejä ei varmaan maailmassa ole koskaan liikaa?

Carpe diem!

2010-01-13T12:39:00.002+02:00

The following text is written by Sofie (from our lovely western neighbour Sweden) where she shares some of her thoughts about life and living in general;

I believe in the thought of which the human is nothing else than what she makes of herself. She is to her origin a plan which becomes reality through a subjective life; nothing has an explanation in heaven, and the human becomes primarily what she plans on becoming. Existence precedes essence.

When we are born the first thing that lies ahead of us is nothing, and what we do to fill up the nothingness can not be predetermined. So we are all liable for our lives and what we do with it. We are not only limited to take responsibility for our own individuality, but for all humans. It is up to man to live a happy life and make sure that the people around are as happy and wealthy. To give is to get. Everyday means new desicions and following consequences, it is up to ourselves to make the best of it. Carpe Diem!

Problems facing students in post-18 education

2010-01-10T12:48:00.004+02:00

I am Olivia and Matti invited me to write to the Forsal blog about a current issue within education in the UK. I am high school history teacher and prepare my A-Level students for the University application process and I am concerned with the number of my students who will be unable to get places in September 2010. The application system itself needs to change to match the numbers of students now applying and from a system which relies upon predicted grades and personal statements to a more level approach.

“Top universities shut up shop as thousands of 'exceptional' students left without a place during clearing” (Guardian, Friday 21^st August 2009)

Over the last 10 years, since Tony Blair made his ‘education, education, education’ speech, and was determined to get at least 50% of post-18 students into University, places to study at degree level are increasingly difficult to come by as all students are encouraged to follow this route. However, students leaving University are still no better off in terms of graduate salaries than if they had not gone to University, as loans needed to study have now escalated in to tens of thousands of pounds to survive the traditional three years of University study (tuition fees and general maintenance).

What will the effects of this be? How will the economy continue to strengthen if thousands of bright students are having to fight for places at top universities and if other students are not encouraged to develop essential skills as they have entered into degree courses which provide them with little else than debt. The government needs to address the fundamental problem that believing University for all students post-18 is the answer. Once they realise that funding more vocational training courses and apprenticeships post-18 is a better solution, it will help to offer a more diverse choice for students to match their widely different needs. Consequently, it will not only enable students to make a more educated decision about post-18 education but it will surely help to boost the economic recovery as students are offered more practical options.

At the moment it is clear from the careers advice, which the government agency ‘Connexions’ in the UK provides students with, that the government is more concerned with increasing the number of young people in education, training and consequently employment, than offering tailor made advice. Therefore, by not encouraging every post-18 student to go to University, this will hopefully enable those students missing out on University places to continue their academic studies. Furthermore, it could also provide ALL students with a more personalised education, which is the idea that the Labour government in the UK have been promoting in 14-18 education over the last decade.

Happy New Year to all!

Rakas Päiväkirja

2010-01-04T01:12:00.002+02:00

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin muistella taaksepäin viime vuoteen ja jakaa kanssanne tapahtumia liittyen elämänalueeseen, jonka koen muuttuneen itselläni eniten mennen vuoden aikana.

Esittelen kuitenkin itseni ennen päiväkirjaotteita, jotta saatte hieman kuvaa minusta. Hei, olen Anu, lihansyöjä. En oikein koskaan ole välittänyt vihanneksista tai hedelmistä – enkä varsinkaan niiden syömisestä. Kuten eräs ystäväni hyvin totesi, olen tyttö joka elää lähinnä lihalla ja maidolla. Näin siihen asti, kunnes tapasin elämäni miehen.. (Alku on aika lipevä, mutta ainakin tämä myisi jenkkimarkkinoilla, heh. ;)

------------

Rakas Päiväkirja…

11.2.2009

Itken riidan päätteeksi ja totean: ”Mä tykkään lihasta ja haluan päivässä ainakin yhden lämpimän ruuan. Ei salaatti oo mikään oikee ruoka, ei ainakaan jos on kova nälkä. Enkä mä tiedä kannattaako meidän edes alkaa seurustella, jos ei koskaan voida syödä yhdessä”.

Olin tavannut ihanan pojan joitakin kuukausia aiemmin ja meillä oli todella mukavaa yhdessä. Kummallista oli, että lähinnä ruokatottumukset aiheuttivat eniten väittelyitä. En voinut ymmärtää että joku elää melkein ilman lihaa ja kutsuu esimerkiksi veteen laitettuja kaurahiutaleita ja kuivattuja marjoja raakapuuroksi! Kuvitelkaa, raakapuuroksi?!? Se on mysliä veden kanssa, ei mitään muuta..

8.4.2009

Olemme ravintolassa ja poikaystäväni tilaa meille ruuat: ”Pekonipasta ja vuohenjuustosalaatti, kiitos.” Hieman myöhemmin tarjoilija tuo annokset ja asettaa salaatin eteeni. Meitä hymyilyttää kumpaakin ja tarjoilijan lähdettyä vaihdamme lautasia, jotta saan vihdoin himoitsemani pekonipastan eteeni.

Tämä on niin tuttua. Koen kärsiväni huutavaa vääryyttä, koska aina ajatellaan että tytöt syövät salaatteja. Hah, sanon minä. Minuun uppoaa helposti 350 gramman pihvillä oleva hampurilaisateria, isot kebabranskalaiset extra-lihalla tai vaikka krapulapäivään sopiva perhepizza ja 1,5 litraa limsaa.

Äskeisen ajatukseni jälkeen kuitenkin tajuan, etten ole moneen kuukauteen syönyt yhtäkään kebabia tai perhepizzaa. Edellä mainittuja pienempiä hampurilaisaterioita kylläkin -ja niitäkin vain muutaman. Huomaan, että omissa mielipiteissäni pekonipastakin on muuttunut jo ”mättöruuaksi”.. Että mitä?

23.5.2009

…SURRUR SURRUR…

Kello on kymmenen illalla ja Mikko häärää blenderin kanssa keittiössä. ”Tätä kutsutaan vihersmoothieksi, tää on tosi terveellistä. Mä laitan tähän esimerkiks lehtikaalia, vähän rucolaa, siemeniä, banaania, marjoja, hunajaa ja tietysti vettä. Haluutko maistaa?”

Hyi hitto, minkä näköistä. Kannu on täynnä vihreänruskeaa mömmöä, joka näyttää enemmän sammakkolammesta saadulta kamalta kuin miltään, minkä on voinut saada aikaan hedelmäisen salaatin aineksista. Tässä on taas konkreettinen esimerkki siitä, miten kaikki terveellinen on aina pahaa.. Mun puolestani se aine saa olla vaikka kuinka kuitupitoista, hitaasti ja tasaisesti energiaa antavaa ja ruuansulatukselle helppoa käsitellä, en aio maistaa. En ikinä.

Oli kuitenkin pakko maistaa; jos ei muun takia, niin pääsisinpähän ainakin sanomaan etten pitänyt mausta. Ja pari viikkoa ensimmäisen kohtaamisen jälkeen, otan aina aamuisin mukaan pullollisen smoothieta evääksi töihin. Vihersmoothie voitti tämän erän.

20.6.2009

”Hei Mikko, mitä nää pussukat on? Täs lukee joku Maca ja tääl toises on jotain punaisia rusinoita. Ja miks ihmeessä meidän hellan päällä on jotain vihreetä putua?”

Mun -anteeks, siis meidän- keittiö on joutunut invaasion kohteeksi. Yhdestä isosta laatikosta on mystisesti kadonnut kaikki leivontavälineeni ja tilalla on ainakin viisi kuusi erilaista pussia pähkinöitä ja siemeniä, niitä hemmetin punaisia rusinoita, pussillinen jotain kummaa vaaleaa jauhetta, kaakaopapuja sekä kaksi pussia jotain vihreitä tabletin näköisiä juttuja. Ymmärrän pähkinät ja siemenet (niistä tykkään muutenkin), mutta se kaikki muu..

Ei muuta kuin suorittamaan kuunteluoppilaana lyhyt oppimäärä laatikon sisällöstä; Gojimarjat (ne rusinat): supermarjoja, Maca-jauhe: täynnä mineraaleja, hivenaineita, energiaa sekä stressinpoistoa, Spiruliina (vihreä tabletti nro I): kokoon puristettua levää, sisältää paljon kaikkea hyvää sekä Chlorella (vihreä tabletti nro II): kokoon puristettua levää, sisältää myös paljon kaikkea hyvää ja lisäksi poistaa kropasta raskasmetalleja.

Hmm, insinöörinä pitäisi kai olla innoissaan tästä kaikesta tieteellisyydestä, jota kropan tarvitsemiin hivenaineisiin ja antioksidantteihin liittyy, mutta jotenkin kaikki on niin monimutkaista. Mielessä käy kieltämättä vaihtoehto, että edellisen oppitunnin jälkeen voisi vaan tehdä pekonipastan ja katsella tyytyväisenä CSI:n telkasta..

2.7.2009

Viikko-ostoksilla Prismassa; ensin 20 minuuttia vihannesosastolla, sen jälkeen ohi kävellessä kalatiskistä jotain, hieman juustoa, maitohyllyiltä kevytmaitoa ja luomujogurttia, sitten vehnänalkiopasta, pähkinät sekä hiutaleet ja viimeisenä marjat pakastealtaasta.

Parin kuukauden yhteiselon jälkeen olen jo tottunut salaatteihin pääruokana, vaikkakin haluan usein että niissä on mukana myös jotain proteiinia, oli se sitten kalaa, valkoista lihaa tai juustoa. Olen myös opetellut metsästämään vihannesosastolta parhaat palat (mielellään luomuna) salaattitarpeista, hedelmistä ja smoothieen tarvittavista osista. Taas erävoitto, tällä kertaa hevi-osastolle.

16.8.2009

”Perataan hei nyt nää loputkin, ettei jää huomiselle.. Ei hitto miten pieni tää pakastin on, eihän tänne mahdu yhtään mitään!! Ja mä en sitten halua että noi kaikki menee smoothieihin”

Poimimme vanhempieni luota 10 litraa punaisia ja 7 litraa mustia viinimarjoja sekä 4 litraa vadelmia. Sen lisäksi saimme metsästä saaliiksi vielä 5 litraa mustikoita. Kaksion jääkaappi-pakastimen pakastinosuus oli hieman kärsimässä moisesta määrästä, mutta oltiin tyytyväisiä, että saatiin niinkin paljon mahtumaan. Onpahan sitten koko talveksi omia marjoja.. Tai sitten ei.

Jo viikko marjojen pakastamisesta tajusin, että ne olivat hyvää vauhtia kulumassa vihersmoothieihin, joista ne eivät edes maistu kunnolla! Arrgghh! Olisin halunnut että ne säästetään, jotta ne olisi voinut käyttää johonkin hyvään, kauppojen marjat menköön pirtelöihin!! (Ja tätä näkökulmaa todistetusti ei ymmärrä kuin toinen nainen, testattu on..)

5.10.2009

”Tää on tällaista hyvää tekevää ainetta, samaa kuin luontaisesti hedelmissä. Se palauttaa kropan emästasapainon, koska (varsinkin lihaa syövillä) kropasta tulee helposti hapan. Kokeiltiin tätä joskus Teron kanssa ja se maistu todella pahalta, vaikka porukka väitti ettei se maistu veden kanssa miltään. Nyt on pakko kokeilla uudestaan.. Hei, ei tää maistu, ihan kuin pelkkää vettä jois. Kokeile säkin!”

No niin juuri. Sekoitin lusikallisen kiteistä ainetta vesilasilliseen ja siinä sitä oltiin –elämäni pahimmalta maistuvan vesilasin kanssa seuraavat kymmenen minuuttia!! Johtopäätös oli se, että olen todella hapan, ei auta vaikka kuinka yrittäisi hymyillä.. Ainoa keksimäni hyvä syy jatkaa sen litkun juomista kaksi kertaa päivässä on se, että kitkerään makuun verrattuna normaali vesi maistuu paremmalta kuin koskaan. En nimittäin ikinä ole pitänyt vedestä (ellen ole todella janoinen), joten on uskomaton muutos huomata olevansa tyytyväinen pelkän veden mausta. Ja totta kai haluan myös nähdä, josko jonain päivänä en enää ole hapan, enkä siis myöskään enää maista MSM:ää vedessä.

28.12.2009

”Joo, mä oon jättänyt leivänkin oikeestaan kokonaan pois, pastaa syödään silloin tällöin. Ollaan tultu siihen tulokseen, että järkevin tapa on syödä mahdollisimman vähän tyhjiä hiilareita ja sokeria, yritetään keskittyä kasviksista saataviin hiilareihin ja protskuun, sen lisäks kalaa ja valkoista lihaa ja tietty ne rasvat. Tärkeintä on, et söis niinku terveellisesti tarpeeks rasvoja, jotta energia kuluis niistä eikä lihaksista. Jaa mehua? Kyl mä otan vettä mieluummin, oon alkanu juomaan sitäkin enemmän.”

Iltateekeskustelun tässä vaiheessa hyvä ystäväni Kaisa alkoi nauraa ja kysyi kuka mä olen ja mitä olen tehnyt Anulle. Tajusin itsekin, että ruokailutottumukseni ovat tainneet muuttua vuodessa aika paljon ja ehdottomasti hyvään suuntaan.

------------

Siinä se, mennyt vuosi ruokailun näkökulmasta. En voi sanoa muuta kuin että olen hyvin tyytyväinen tähän hetkeen; syömme Mikon kanssa paljon useammin samaa ruokaa kuin alussa, mahani toimii paljon paremmin kuin vuosi sitten, olen oppinut syömään myös keitettyä kukkakaalia (porkkana ei kyllä mene vieläkään), olen laihtunut nelisen kiloa pelkästään ruokailun muutoksilla -ja minulla on vieläkin pakastimessa kaksi litraa keräämiämme vadelmia odottamassa rahkan tai jonkun muun terveellisen herkun tekoa!

Itselleni oli myös hyvin tärkeää huomata se, että muutos on mahdollinen. Pystyin muuttamaan tapojani, vaikka ajattelin että se on mahdotonta. Sen tiedon voimin aion tämän vuoden aikana saada liikunnan jokapäiväiseksi osaksi elämääni. Ja se on minun uuden vuoden lupaukseni.

Hyvää uutta vuotta kaikille sekä tahdonvoimaa lupausten tekemiseen ja toteuttamiseen!

Anu

(Loppukaneettina todettakoon, että pahoittelen käyttämääni hyvin epävirallista termistöä kuvaillessani esim. niitä meidän laatikossamme olevia ”hyvää tekeviä juttuja”. :) Tämän blogin lukijoissa on varmasti monia, joille nuo aineet ovat tutumpia ja jotka pystyvät kertomaan tarkempaa tietoa ko. tuotteista. Aineiden nimet ovat kuitenkin oikein, joten googlaamallakin tietoa pitäisi löytyä.)

Aloita uusi vuosi liikkumalla

2010-01-01T20:00:00.002+02:00

Tervehdys kaikille lukijoille ja kiitoksia viime vuodesta!

Olen viimeiset neljä kuukautta tehnyt töitä oman terveyteni ja yleiskuntoni eteen ja projektin viimeiset metrit on edessä. Viikon päästä on tarkoitus suorittaa varusmiesten kuntotesti ja katsoa kuinka paljon on edistystä saatu aikaan. Voi tutustua projektiin tarkemmin artikkelin lopusta löytyvien linkkien kautta.

Haluan kutsua teidät mukaan testaamaan kuntonne ja aloittamaan vuosi 2010 hyvän asian äärellä.

Testeihin osallistuu myös special guest star.

H-hetki on siis viikon päästä lauantaina eli 9.1.2010, jolloin asioita tapahtuu seuraavan aikataulun mukaisesti:

- klo 9-10 lihaskuntotestit Tampereen Nääshallissa (varaa mukaan muutama euro salimaksua varten)

- klo 12-13 Cooper testi. Näillä näkymin juoksemme testin ulkona Pyynikin palloilukentällä. Postaa kommentteihin jos tiedät jonkun mahdollisuuden suorittaa juoksutestit sisällä. Tampereen Messu-ja Urheilukeskukseen ei pääse tuolloin.

Tervetuloa hikoilemaan!

Jaakko Murtomäki

Forsal Blog - ylläpito

Lakipiste - Hetki, jolloin suunta muuttuu

4KK - Työnnä Sitä!

Minun Afrikkani

2009-12-20T20:23:00.003+02:00

Istun takan ääressä vanhassa 1800-luvulla rakennetussa kivitalossa Italian Perugiassa ja mietin, mistä itseasiassa haluaisin kirjoittaa teille forsalilaisille. Tunnen tähän blogiin kirjoittajista muutamia ja tiedän, etta joukkoonne mahtuu paljon kunnianhimoisia ihmisiä, jotka eivät pelkää seikkailua.

Itse en ole seikkailu-urheilija, mutta uskon, että voin kutsua itseäni elämäntapaseikkailijaksi. Olen asunut monissa maissa, Saksassa, Englannissa, Intiassa, Amerikassa ja Afrikassa, vain muutamia mainitakseni ja ottanut elämässäni kaikenlaisia riskejä.

Takkatulta hieman kauemmin tuijottaessani tiedän, mitä haluan kanssanne jakaa: Afrikan anteja.

Muutin Afrikkaan vuonna 2000 ja asuin ensin neljä vuotta Tansaniassa toimien muun muassa Suomen suurimmassa kehitysyhteistyöprojektissa mediakonsulttina, Itä-Afrikan ainoan musiikki- ja viihdekanavan East Africa Televisionin tuotanto- ja ohjelmapäällikkönä sekä Yleisradion Afrikan avustajana. Tansaniasta muutin Ugandaan, missä työskentelin muutaman vuoden paikallisen johtavan kaupallisen televisiokanavan tuotantopäällikkönä ja freelance toimittajana suomalaisille mediataloille. Minulla on Ugandassa vieläkin kesämökki, niin kuin Afrikan kotiani leikkimielisesti kutsun.

Afrikka ei jätä ketään kylmäksi. Afrikassa eläminen on kuin eläisi jollakin toisella planeetalla, missä ei päde ne samat lait, säännöt ja arvot, mihin me länsimaissa olemme tottuneet. Afrikka pakottaa ihmisen muuttumaan vaikka hän ei sitä itse haluaisikaan. Näin tapahtui minullekin. Salakavalasti ja huomaamatta persoonani ja käyttäytymiseni muuttui. Tämän muutoksen huomasin tosin vasta kun vietin Suomessa pidemmän aikaa.

Uskon siis vahvasti, että me voimme muuttua. Me voimme muuttua monella tasolla, mutta ennen kaikkea me voimme muuttua entistä onnellisemmiksi ja tasapainoisemmiksi ihmisiksi.

Omaksi yllätyksekseni tämä muutos ei merkinnyt sitä, että olisin jotenkin tehokkaampi ja saavuttaisin tavoitteitani nopeammin. Onni ei löytynytkään suuresta tukusta rahaa. Ehei. Minusta oli Afrikassa muovautunut ihminen, joka kykenee olemaan onnellinen vaikka en länsimaisin mittarein mitattuna olisi menestynyt tai taloudellisesti hyvin toimeentuleva.

Oma aikakäsitykseni ja suhtautumiseni kuolemaan oli myös heittänyt kuperkeikkaa Afrikassa vietettyinä vuosina. Masennus, josta olin kärsinyt yliopistoaikoina oli pysyvästi kuopattu Afrikan punamultaan.

Tällaisen onnellisuuden tilan saavuttaminen Afrikassa saattaa kuulostaa monen länsimaalaisen korvissa kovin kummalliselta. Niin kutsutuissa hyvinvointivaltioissa ja kehittyneemmissä yhteiskunnissa asuville Afrikka on monesti vain kaukainen maanosa, jossa ihmiset näkevät nälkää, kuolevat sodissa ja sairastavat hiv:iä. Siellähän länsimaisen median mukaan pitäisi olla vain kurjuutta.

Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin tapasin Afrikassa elämäni onnellisimmat ihmiset. Tapasin siellä myös luonteeltaan ja mieleltään vahvimmat tyypit, jotka vielä elämän suurten kriisienkin keskellä pystyvät ajattelemaan kirkkaasti.

Havaitsin, että afrikkalaisen onnellisen elämän salaisuudet olivat varsin yksinkertaisia. Tässä paljastan muutamia niistä.

1. Salaisuus -Vain tässä hetkessä eläminen
Afrikkalainen ihminen keskittyy vain tähän hetkeen elämässään. Menneitä ei muistella eikä tulevaisuutta suunnitella. Afrikassa ei tunneta vuosi-, kuukausi-, viikko- tai päiväsuunnitelmia. Koska elämää ei voi hallita ja kontrolloida, ei sitä kannata myös liikaa suunnitella. Afrikassa elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Asiat menevät niin kuin ne menevät ja tämä hyväksytään. Suuret elämän tragediat, jotka ovat Afrikassa useinkin enemmän sääntö kuin poikkeus, otetaan vastaan surullisina mutta myös nöyrinä. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Se pysäyttää tänään, mutta huomenna elämä taas jatkuu.

2. Salaisuus- Perhe on tärkein vaikka se olisikin uusioperhe tai jotakin sinnepäin
Afrikassa perhe tulee aina ensin ja siitä pidetään huolta. Afrikassa yksin ei jätetä ketään. Serkut ja kummin kaimatkin ottavat vastuun sukulaislapsista, joiden vanhemmat ovat menehtyneet. Menestymiseen tarvitaan aina tukijoukko ja tätä tukijoukkoa ei saa jättää. Yksin ei kukaan pysty mihinkään, yhdessä kaikki on mahdollista. Afrikassa on myös varsin löyhä perhekäsitys. Afrikkalaiseen perheeseen saattaakin kuulua minun, sinun ja muidenkin lapsia, mummoja, tätejä ja setiä. Ja vaikka perhe vanuisi, venyisi ja paukkuisikin, se pysyy silti aina perheenä. Mitä ikinään tapahtuisikin. Perhe on Afrikassa voimavara. Tarkoitettiin sillä sitten lapsenhoito tai rahallista apua. Mitä tahansa. Perhe pysyy Afrikassa perheenä – aina.

3. Salaisuus -Huomennakin on uusi päivä
Afrikassa ei ole kiire minnekään. Asioita hoidetaan ja töitä tehdään stressaamatta. Jos tänään ei saada jotakin valmiiksi, ei maailma lopu siihen vaan sitä voi jatkaa huomennakin. Ja vaikka Afrikassa olisi kiire, ei kuitenkaan koskaan niin kiire, etteikö olisi aikaa rupatella ystävien kanssa tai pysähtyä kadulla vaihtamaan kuulumisia. Kaikilla asioilla on Afrikassa oma luonnollinen aikansa valmistua. Tänään, huomenna, ylihuomenna tai joskus. Siihen asti otetaan vain rauhallisesti.

4. Salaisuus – Toisia pitää kunnioittaa
Suvaitsevaisuus on ehkä yksi hämmästyttävimmistä piirteistä afrikkalaisessa kulttuurissa. Toisin kuin länsimaissa, afrikkalaiset eivät näe vaivaa toisen ihmisen uskonnollisesta taustasta. Sitä ei koeta uhkaksi ja se vain hyväksytään. Esimerkiksi itäisessä Afrikassa on varsin tyypillistä, että sekä kristityt että muslimit viettävät toistensa juhlapyhät ja tekevät töitä yhdessä samassa työpaikassa. Samassa perheessä voi Afrikassa olla eri uskonnon edustajia. Toisia kunnioitetaan vaikka he uskoisivat apinanleipäpuuhun. Uskonnosta ei tehdä Afrikassa ihmisiä erottavaa asiaa vaan se on jokaisen henkilökohtainen asia. Afrikassa annetaan kaikkien kukkien kukkia.

5. Salaisuus – Vanhukset tietävät eniten elämästä
Afrikassa vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ja kuunnellaan, sillä heillä ymmärretään olevan eniten elämänkokemusta ja tietoa asioista. Afrikkalaisessa perhekokoukouksessa vain perheen vanhimmat ihmiset puhuvat ja nuorimpien on pidettävä suu supussa. Vanhusta ei Afrikassa työnnetä vanhainkotiin kuolemaan, vaan hän toimii perheessä aktiivisena jäsenenä niin kauan kuin kykenee. Monet mummot ja papat hoitavat perheen pienimpiä, kun vanhemmat käyvät töissä. Afrikkalaiset eivät ole sidottuja päiväkotien sulkemisaikoihin, kun perheessä puhalletaan yhteen hiileen.

6. Salaisuus- Ulkonäöllä ei ole merkitystä
Lihava nainen on afrikkalaisen kauneuskäsityksen mukaan kaunis. Tämä kauneuskäsitys juontaa juurensa siihen, että Afrikassa köyhät ihmiset ovat laihoja. Pyöreys on tervettä Afrikassa ja näin myös ihailtua. Afrikasssa ei naisten tarvi miettiä joka hetki omia mittojaan eikä muutenkaan ulkonäköä, sillä Afrikassa on tärkeämpää se millainen ihminen on kuin se miltä hän näyttää. Afrikassa saa olla ihan vain ihminen eikä tarvi yrittää olla jokin superolio, jonka täytyy vielä 70-vuotiaanakin näyttää kaksikymppiseltä. Afrikassa ihmisen luonteenominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin fyysinen olemus.

7. Salaisuus – Tanssien murheiden ylitse
Afrikkalaiset rakastavat musiikkia ja tanssia. Tanssia voidaan vaikka kotona olohuoneessa, jos siltä tuntuu. Sillä ei ole niin väliä missä tai miten tanssitaan tai onko tekniikka hallinnassa. Kukaan ei myöskään kiinnitä huomiota soittajien tekniseen taituruuteen. Afrikassa pääasia on, että tanssitaan mahdollisimman paljon. Elämä saa olla hauskaa eikä töitäkään tarvi tehdä naama irveessä ja vakavana. Afrikassa esi-isien esi-esi-esi-esi-esi-isätkin tiesivät, että tanssimalla moni ongelma katoaa elämästä, pahat henget karkotetaan ja ilo astuu elämään.

Voisin jatkaa Afrikasta ja afrikkalaisen elämän saloista loputtomiin, mutta jätän jotakin teidän itsennekin koettavaksi, mikäli sinne päin maailmaa eksytte.

Minulla on tapana sanoa, että jokaiselle tekisi hyvää hukkua Afrikkaan edes kerran elämässään. Jos uskallatte, suosittelen teitä lämpimästi tekemään niin.

Sillä, kun hukkuu, löytää aina myös jonnekin.

Toivotan teille kaikille onnellisia jouluhetkiä ja elämäämullistavia löytöretkiä uudella vuodelle 2010!

Italian Perugiasta
Katariina Laurila

Kirjoittaja on media-alan yrittäjä, toimittaja, tuottaja, ohjaaja, kirjoittaja ja näyttelijä, joka pyörii ja hyörii Suomen lisäksi Afrikassa, Amerikassa ja Italiassa.

Design Your dreams

2009-11-29T18:14:00.006+02:00

Hyvät arjen sankarit ja sankarittaret

Näin suomalaisuuden merkkipäivän lähestyessä päästään tutkiskelemaan taas jälleen suomalaisen vaatesuunnittelun huippujen luomuksia. Ajattelin jatkaa tätä kunniakasta naisten kierrosta esittelemällä tuttavapiiristäni yhden omista esikuvistani.

Ritva-Liisa Pohjalaisen ura on todella esimerkillinen tarina oman tien kulkemisesta ja siitä kuinka suomalaisten juurien kunnioittaminen on yhä tärkeämpää tässä kansainvälistyvässä kulttuurissamme.

Annankin seuraavaksi puheenvuoron Ritva-Liisalle, joka on mielestäni tämän Live your dreams-ideologian ilmentymä. Videoissa hän esittelee viimeisimmän aluevaltauksen designin alalta. Videoissa myös pääsee tutustumaan prosessiin taideteosten takana.

Video 1

Video 2

Mykistäviä teoksia

Lisää Ritva-Liisan Luomuksia @ www.ritvaliisa.com

GO Suomi-Design ja Design capital Helsinki

Hyvää joulun odotusta ja ensi viikon itsenäisyyspäivää koko porukalle missä päin maailmaa olettekin.

-Pauli

Pakahdu elämisen ilosta!

2009-11-22T13:30:00.001+02:00

Arvoisat forsalilaiset,

Tunsin itseni hyvinkin iloiseksi rakkaan aviomieheni Tero Luoman pyytäessä minua ottamaan osaa “naisten kirjoituskierrokseen” ja kirjoittamaan omia ajatuksia Forsal-porukan blogiin - kiitos tästä. Pohtiessani aihetta, mistä teille kirjoittaisin, käsiini osui George Carlinin esittämät 10 “Miten pysyä nuorena” - ohjetta. Tässä kirjoituksessa ajattelin jakaa nämä asiat Sinun kanssasi, kuitenkin laajentaen alkuperäistä nuoruusajatusta suurimpiin ja syvempiin kokonaisuuksiin. Esitän Sinulle muutamia itseänikin puhuttelevia kysymyksiä. Niihin vastatessasi toivon Sinun löytävän itsestäsi onnellisen ja tasapainoisen ihmisen. Aloitetaan…

1. Heitä mielestäsi kaikki turhat numerot.

Niihin kuuluvat ikä pituus ja paino. Anna lääkärisi huolehtia niistä, siitähän sinä maksat hänelle.

Tunnetko jonkun 60 - vuotiaan, joka jaksaa juhlia sinua kauemmin? Onko joku luokkatovereistasi piilottanut ryppyvoiteita yöpöytänsä laatikkoon?

Entä sitten, jos housujesi koko on nyt pari numeroa suuremmat kuin vuosi sitten? Sillä ei ole merkitystä kiristävätkö vaatteesi, mutta mitä jos mieltäsi kiristää? Irrota katseesi numeroista, iästä ja vaa’an näyttämistä kiloista, kiinnitä huomiosi sisäiseen hyvinvointiin ja energisyyteen.

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.

Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

Oletko koskaan yllättynyt, miten samalla tavalla ystäväsi näkevät maailman? Ajattele jotain korvaamatonta ystävääsi. Ehkä te olette kävelleet yhdessä samaa ala-asteen koulutietä, ehkä olet kertonut hänelle syvimmät salaisuutesi ja huolesi yliopiston haalaribileiden jälkeen, ehkä olet tavannut hänet vasta työelämässä… Mutta mitä hän on antanut sinulle? Miten hän on auttanut sinua? Hän on varmasti tarjonnut sinulle paljon hyviä ohjeita ja olkapään, jota vasten nojata. Mutta muistatko kuinka paljon olet hänen kanssaan nauranut? Hän ei ehkä nyt olisi ystäväsi, jos et olisi nauranut hänen kanssaan. Seuraavan kerran, kun soitat hänelle - muista kiittää häntä ilosta, jota hän on elämääsi tuonut.

3. Jatka oppimista.

Opettele tietämään enemmän tietokoneista, käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa. Älä ikinä anna aivojen laiskotella. Joutilas mieli on paholaisen työkalu. Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

Kuinka nopeasti osaat ratkaista rubikin kuution? Oletko tutustunut vaimosi / miehesi lukemaan kirjallisuuteen? Tiedätkö miten tehdään itämaista ruokaa? Opiskele, opettele ja opi - itsesi kehittäminen saa sinut valitsemaan oikean suunnan elämällesi ja saat nähdä miten elinikäinen oppiminen opastaa sinua kulkemallasi tiellä.

4. Nauti pienistä asioista.

Muistat varmasti hyvin elämäsi H-hetket, mutta muistatko miltä tuntuu, kun saat surutta olla rakkaasi syleilyssä? Miten iloinen oletkaan, kun saat puhelun ystävältä, jota et ole pitkään aikaan nähnyt? Mitä sydämesi sinulle kertoo, kun kuulet sanat: “Minä rakastan sinua”? Kerää elämääsi paljon pieniä ilon aiheita, niistä saat voimaa elämän jokaiselle päivälle.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.

Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

Kuinka paljon ajattelit pidentää ikääsi nauramalla? Kuinka monta kertaa olet nauranut tänään? Kuinka monta ihmistä olet tänään saanut nauramaan? Naura! Ilo on asia, joka palaa luoksesi.

6. Joskus kyyneleet vain tulevat.

Kestä se, suru ja jatka elämää. Ainoa ihminen, joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo sinua vastaan peilistä.

Koska olet viimeksi nähnyt peilistä omat itkettyneet silmäsi? Osaatko itkeä? Kokeile joskus! Kysy vaimoltasi / tyttöystävältäsi vinkkejä tähän - onnistut varmasti! (Muista myös; me naiset ihailemme herkkiä miehiä!) Tee surutyösi kunnolla, purista murheet pois sydämestäsi, silloin sinua katsoo peilistä yhä kokonaisempi ja puhtaampi ihminen - aito sinä.

7. Ympäröi itsesi asioilla, joita rakastat.

Asutko kodissa, jossa oikeasti haluat asua? Kulutatko vapaa-aikaasi harrastuksiin, jotka todella tuovat sinulle hyvän olon? Oletko työpaikassa, jossa tunnet kehittyväsi ja käyttäväsi kykyjäsi oikein? Kun näet ympärilläsi rakastettavia asioita, sinulla on hyvä ja turvallinen olo. Pidä aina rakastamasi henkilöt lähelläsi - älä päästä heitä pois, sillä jos he kaikkoavat elämästäsi, silloin huomaat olevasi yksin.

8. Pidä huolta terveydestäsi.

Jos se on hyvä, säilytä se. Jos se on häilyvä, paranna sitä. Jos et voi itse parantaa sitä, hanki apua.

Muistatko minkä väriset sinun lenkkarisi ovat? Kuinka monta maratonia niillä on juostu?

Kun avaat jääkaapin oven, mitä näet - puoliksi syödyn makkaran vai avokado-mustikka-smoothien?

Kumman valitset - huuruisen lauantaisen baari-illan vai raikkaan sunnuntaisen juoksulenkin?

“Terveessä ruumiissa asuu terve mieli” - tiedän, ikivanha klisee, mutta niin totta, niin totta…

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.

Tee reissu ostoskeskukseen tai toiseen kaupunkiin tai jopa toiseen maahan. Mutta älä mene sinne, missä syyllisyys asuu.

Matkusta syyllisyyteen, jos olet sen matkan ansainnut. Mutta miksi tuntisit syyllisyyttä esim. ajasta, jonka ehkä olet käyttänyt väärin? Jätitkö menemättä tärkeään tenttiin? Oletko jättänyt viettämättä aikaa perheesi ja ystäviesi kanssa? Etsi elämästäsi aika ja mahdollisuus, jolloin voit ilmoittautua tenttiin uudelleen ja kutsua läheiset ihmiset kylään. Tee se ennen kuin on liian myöhäistä.

10. Muista aina:

Elämää ei mitata hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan.

Elä tätä hetkeä, elä tätä elämää, elä niiden toiveiden ja tavoitteiden kautta, joita olet itsellesi asettunut. Älä aina laske vuosia, kuukausia ja päiviä - pohdi niiden laatua. Pysähdy joskus miettimään: milloin viimeksi huokaisit ihastuksesta? Milloin onnistuit viimeksi jossain asiassa niin, että huudahdit ilosta? Milloin ihosi meni kananlihalle tai milloin kadotit sanat koettuasi jotain mieleenpainuvaa? Miten saavuttaisit tänään samanlaisia tuntemuksia?

Toivon sinun elämän tiellesi paljon iloisia pakahtumisen hetkiä, iloitse pienimmistäkin saavutuksistasi! Naura ystäviesi kanssa, liiku ja toteuta villeimmätkin unelmasi. Elä elämääsi, se on sinun, ei kenenkään muun.

Merja Luoma

Mindmovie

2009-11-15T22:53:00.003+02:00

Morjensta pöytään! Kello lähestyy puoltayötä, mutta kivasti on vielä tunti tätä päivää jäljellä ja käytän sen tunnin sellaisen aiheen esittelemiseen kuin mindmovie. Osalle tämä saattaa olla jo entuudestaan tuttu aihe ja osalle ehkä vähän vähemmän tuttu.

Suuri osa teistä on varmasti kuullut visualisoimisen voimasta ja law of attraction:sta eli vetovoiman laista. Ajatukset ja itsensä kanssa jutustelu päivittäin vaikuttavat merkittävästi meidän elämän laatuun. Sen te varmasti kaikki jo tiedättekin sanomatta. Uskon kuitenkin, että tämä on sellainen asia, jota ei oteta kuitenkaan kovin vakavasti tai ei pohdita sen syvällisemmin.

Asiat joihin fokusoimme ajatuksemme, vaikuttavat mm. meidän päiväämme. Tuleeko siitä kiva päivä, vai veemäinen päivä! Monesti itsekkin huomaan, kuinka helposti lähtee miettimään kaikkea sellaista johon ei ole tyytyväinen. Ajatukset monesti kasvattavat ja paisuttavat pienen pientä negatiivista asiaa. Mitä enemmän keskitymme johonkin, sitä suuremman roolin tämä asia saa. Kun keskitymme päivittäin sellaisiin asioihin, joista olemme vaikkapa kiitollisia meidän elämässämme niin huomaa kuinka päivän rytmistä tulee aikalailla erilainen. Eikö vain?

Vetovoiman lain mukaan ajatuksemme vetävät puoleemme sellaisia asioita joihin keskitymme jatkuvasti. Joskus huomaa, kun sattuu jokin odottamaton negatiivinen asia ja tästä eteenpäin tuntuu, että koko päivä on yhtä taistelua ja murheita ja huolia. Kun keskitymme negatiiviseen niin löydämme sitä joka asiasta. Onneksi asialla on kääntöpuoli, kun fokusoidaan mielemme kannustaviin asioihin niin kaikki tuntuu menevän taas vuorostaan putkeen.

Päivittäinen tietoinen visualisointi auttaa sinua saavuttamaan mitä haluat, kohdistamalla ajatukset sille sektorille, jota kovasti havittelet. Uusi auto, toinen marsu, parempi kunto jne. Haluatko olla itsevarmempi? Näe itsesi sellaisena. Kuvittele mielessäsi uudestaan ja uudestaan, miltä näytät ja mitä tunnet, kun olet itsevarmuuden huipussasi ja pian alat käyttäytyä myös kyseisellä tavalla jo tiedostamatta.

Visualisoinnin yksi tehokkaimmista tavoista on Mindmovien tekeminen. Eli käykää tsekkaamassa osoite http://www.mindmovies.com/5/library.php niin selviää mistä on oikein kyse!

Lyhyesti kerrottuna, tarkoitus on tehdä muutaman minuutin pituinen videopätkä omasta elämästä, jonka haluat saavuttaa. Äskein mainitulla sivustolla näette useampia valmiita mindmovie pätkää, jonka joku on jo itselleen tehnyt. Jokainen pystyy tekemään kyseisen videon ihan windowsin perus moviemaker ohjelmalla. Laittakaa videoon kuvia, lisätkää kannustavaa tekstiä (tekstit aina nykymuotoon: "Minulla on...." "Minä olen" jne.) ja lisätkää taustalle teidän tämän hetken lempibiisinne, jotta visualisonnista tulisi mahdollisimman voimakas teille itselleen.

Olen itse tehnyt parikin videopätkää ja voin sanoa, että on aika erifiilis käynnistää päivä kyseisellä omatekemällä videolla, jossa pyörii omat unelmat jo toteutuneena.

Superia alkavaa viikkoa kaikille,

Davis

Forsal Time To Yourself 21-22.11.2009, HKI

2009-11-03T10:50:00.010+02:00

Arvon Blogikirjoittaja & lukija

Kuinka usein tarkastat elämänkompassista oman suuntaasi? Kuinka usein pysähdyt hakemaan varmistusta kulkemasi polun määränpäästä? Mikä on sinulle tärkeää? Missä haluat kehittyä? Mihin asioihin haluat itse käyttää 24h/vuorokau-dessa? Mitkä ovat tavoitteesi? Missä olet 5v päästä? Entä 10v päästä?

Mikä, Miksi, Milloin?

Time To Yourself luotiin vuonna 2006 vastaamaan tämänkaltaisiin kysymyksiin. Positiivisten palautteiden johdosta 21-22.11 Helsingissä järjestettävä FTTY on jo neljäs sarjassaan. Tapahtuma on järjestetty aikaisemmin kutsua vastaan, joten mikäli et ole vielä päässyt kokemaan tämän viikonlopun virtaryöppyä, nyt siihen on oiva mahdollisuus!

...ja mikäli tämä ei toimi, voit aina palata entiseen ;)

Missä, Miten?

Tapahtuma alkaa Helsingin rautatieaseman pääovilta la 21.11 klo 11.00 ja päättyy su 22.11 klo 1800 mennessä samaan paikkaan. Osallistumismaksuilla, 35€/osallistuja, katetaan tapahtuman järjestämiskulut. Maksu suoritetaan paikan päällä.

Ota mukaasi ainakin:

-Makuupussi ja alusta

-Ulkoliikuntavarusteet

-Kynä ja kumi

-Uikkarit ja pyyhe

-tapahtuman lähestyessä osallistujat saavat tarvittaessa lisätietoa / voit itse kysyä alla löytyvästä spostiosoitteesta.

Mikäli omaat avoimen mielen ja halun kehittää itseäsi, ilmoittaudu osoitteeseen: perttu.ojansuu@virtua.fi.

Ole nopea sillä paikkoja on rajoitetusti!

Järjestävätoimikunta:

Perttu Ojansuu

Lasse Leponiemi

Pauli Kangasniemi

Terveisin,

Mika Rantanen, puheenjohtaja

Sport Club Forsal

Isoja muutoksia - perheenlisäys

2009-11-01T19:50:00.002+02:00

Raskaus on varmasti yksi mullistavimpia asioita naisen elämässä. Miksei siis myös parisuhteessa elävän miehenkin. Tätä kirjoittaessani minulla on laskettuun aikaan 4 päivää ja lapsen syntymä tapahtuu melko varmasti tulevan 18 päivän aikana, joten minulla on jo pientä aavistusta mistä tässä kirjoitan.

Raskaus itsessään on jo valtava seikkailu omaan mieleen ja kehon tapahtumiin. Fyysiset muutokset, hormonien vaikutukset ja valmistautuminen uuden elämän saapumiseen pakottavat kohtamaan elämässä uusia asioita, uusia näkökulmia ja tarkastamaan varmana pidettyjä asioita mm. arvoja.

Suurimpia mullistuksia on ollut huomata oman jaksamisen ja kehon rajallisuus samanaikaisesti elämän kasvamisen ihmeen rinnalla. Onko tämä todella minä, joka kykenen tuottamaan elämää ja onko tämä todella minä, joka en jaksakaan edes hitaasti pyöräillä hengästymättä kaupunkiin. Uusi ihminen sisälläni pitää huolen siitä, että se saa kaiken tarvitsemansa energian, hapen, nesteen ja levon. Niitä sitten jää äidille, jos hän on huomannut ajatella myös itseään. Tämän oppii karvaasti, kun muutaman kerran unohtaa vesipullon kotiin lenkille lähtiessään ja jano tuntuu oikeasti jo vartin päästä tappavalta.

Ajattelin usein ennen raskautta menettäväni lapsen tulon myötä omaa aikaa, mahdollisuuksia kokea ja saavuttaa haluamiani asioita. Pelkäsin lapsen rajoittavan elämää ja kuvittelin jopa joskus etten hankkisi lapsia lainkaan. Varmasti tällaiset ajatukset ovat normaaleja ja yleisiä, sekä hyvin tavallisia nuorilla ihmisillä. Nyt olen saamassa lapsen kuitenkin ”vasta” 5 vuotta myöhemmin, kuin Suomalainen nainen yleensä keskimäärin. Ajatukseni lapsen ”rajoittamasta” elämästä on kuitenkin muuttunut hyvin paljon raskauden aikana.

Ensinnäkin raskaus on pakottanut minut hidastamaan tahtia ja priorisoimaan aikaa asioihin, jotka ovat IHAN OIKEASTI merkityksellisiä. Tämän johdosta koen, tunnen ja elän täydemmin kuin koskaan ennen. Raskaus on saanut minut oivaltamaan oman kuolevaisuuteni, jonka johdosta elämän tuntu on saavuttanut arkeni voimakkaammin. Ihanat ja kamalat hormonit, jotka saavat nauruni jatkumaan loputtomiin ja itkut tuntumaan sydänjuurissa myöten rikastuttavat elämää. Pienet ja ohikiitävät asiat ovat saaneet päivät tuntumaan pidemmiltä ja erityisesti parisuhteen kukoistamaan. Yhtäkkiä matka on todellakin tärkeämpi, kuin päämäärä.

Odotus saa ajatukset käymään omassa lapsuudessa, muistelemaan omien vanhempien tekemät ja tekemättä jättämät asiat. Perheen tapahtumat lapsuudessa saavat uuden näkökulman äitiyden silmin. Ehkä vanhempamme tekivät kaiken ihan oikeasti niin hyvin, kuin silloin osasivat. Nimittäin luonto kyllä hoitaa normaalin aikuisen rakastamaan lastaan sydän juuriaan myöten. Muistatko kuinka turvallista oli, kun tiesi että isä on vieressä ja että se ihan varmasti suojelee minua, tapahtuipa mitä tahansa…

-Nina Rinne

Nina jäi hetki takaperin äitiyslomille Suomen Telecenteriltä toimitusjohtajan tehtävistä. Nyt kun tämä juttu julkaistaan, voin samalla todeta että perheeseen on tullut lisäystä ja kaikki on hyvin. Kollektiivionnittelut koko perheelle Forsalin puolesta ja kiitos Nina loistavasta jutusta!

OIKEANLAISEN SUORITTAMISEN TAITO

2009-10-25T15:11:00.005+02:00

Tervehdys kaikille Forsalin Bloggaajille sekä Blogin lukijoille,

Perjantaina 4. syyskuuta järjestettiin Forsal Blogi –äänestys. Olin todella yllättynyt äänestyksen tuloksesta, sillä lukijana näen suurimman osan aiheista olleen hyvinkin sukupuoleen kohdistamattomia. Vielä enemmän yllätyin, kun Tero Isokauppila pyysi juuri minua kirjoittamaan hänen naispuolisena ystävänään blogiin. Kiitokset siis jo etukäteen, että pääsen jakamaan ajatuksiani kanssanne. Ja kiitos, että annatte mahdollisuuden seurata tavoitteellisen joukkonne ja jokaisen siihen kuuluvan yksilön kehitystä tämän blogin kautta. Useamman teistä bloggaajista tunnenkin jo entuudestaan ja te muutamat, joita en ole tavannut, uskon teidän myöskin olevan kunnianhimoisia, eri elämän osa-alueistaan huolehtivia nuoria miehiä. Hauska siis tutustua. Samoin kaikille blogin lukijoille. Ennen kuin aloitan varsinaisen pohdintani, voisinkin lyhyesti vielä esitellä itseni ja sen myötä julistaa naisten kierroksen alkaneeksi. Sanon myös etukäteen, että olen ahkera päiväkirjan kirjoittaja ja tekstini on sen mukaista –niin pituudeltaan kuin kerronnaltaankin. Mutta itsepähän pyysitte naisen näkökulmaa kirjoituksiin. 

Eli, nimeni on Yacine Samb. Olen alkuperältäni suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän ainoa lapsi. Olen syntynyt Norsunluurannikolla, Afrikassa, ja asunut siellä 7 vuotta ennen Suomeen muuttoani vaikean sisällissodan alettua. Tämänhetkistä ikäähän naiselta ei saa kysyä, mutta olen lähempänä vielä syntymääni kuin viittäkymmentä. Suomessa asuessani olen aina asunut Tampereella; käynyt koulut Tampereella, juossut Tampereen Pyynikin rappusia tamperelaisen sokerimunkin sokerit poskella, ja voimistellut 13 vuotta Tampereen Sisussa. Silti voin sanoa olevani täysin kokematon Tampereen murteen puhuja ja kaiken muun lisäksi siinä yleensä joudun konsultoimaan Teroa. Teron ansiosta olen hyvin pitkälti myös tällä hetkellä viimeistä vuottani opiskelemassa Tampereen Ammattikorkeakoulun International Business –tutkintoa. Olen viisi vuotta tehnyt elantoni toiminimelläni, ja sainkin 15 ikävuoden jälkeen ensimmäisen palkkani vasta kuukausi sitten. Nuorempana tein enemmän mallinhommia sekä juonto- ja promootiokeikkoja, mutta nyt jo vähemmissä määrin. Tällä hetkellä elätän itseni koulun sivussa tekemällä töitä mainos- ja tuotantoyhtiössä markkinointi- ja sekä projektihallinnan assistenttina.

***

Aihe, jota haluan kanssanne pohtia, on suorituskeskeisyys. Pyrin lähestymään aihetta henkilökohtaisten kokemuksieni kautta, sekä jakamaan muutamia vinkkejä, jotka itseäni ovat auttaneet, kun tuntuu, ettei mikään riitä.

Useat ihmiset sanovat minua suorituskeskeiseksi ihmiseksi, mistä olen usein hyvinkin otettu, sillä minulle se tarkoittaa henkilöä, joka ottaa vastaan haasteita, asettaa itselleen tavoitteita, työskentelee systemaattisesti tavoitteidensa eteen ja näin myös saavuttaa asettamansa tavoitteet. Suorituskeskeinen ihminen joutuu usein laajentamaan mukavuusaluettaan ja tämän vuoksi määrittelemäni suorituskeskeisyys on mielestäni positiivinen asia. Sanassa silti itsessään on hieman negatiivinen jälkikaiku. Luulenkin ongelmana olevan, että suorituskeskeisyys voi nopeasti muuttua ylisuorittamiseksi, ja suorituskeskeinen henkilö sen myötä ylisuorittajaksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä ero suorituskeskeisen henkilön ja ylisuorittajan välillä on pieni: suorituskeskeisestä henkilöstä tulee ylisuorittaja, kun hän kamppailee jaksamisensa ja osaamisen äärirajoilla ja palaa ennen pitkää loppuun. Viimeksi mainittua harva meistä haluaa kuitenkaan myöntää itselleen, varsinkin jos ympärillä on samanmoisia ihmisiä, jotka jatkaa porskuttavat eteenpäin.

Itse olen kamppaillut usean vuoden, ja edelleenkin kamppailen ylisuorittamisen rajan ylittämisen kanssa. Tämä tappaa usein luovuuttani ja kyseenalaistamisen taitoani, jota kuitenkin usein näissä suorittamisen kohteissa tarvittaisiin. Vähentämää ylisuorittamisen riskejä käytän omassa elämässäni muutamia yksinkertaisia työkaluja ja menetelmiä, jotka myös lisäävät tuottavuuttani. Olen kuullut näistä, lukenut näistä ja luullut käyttäväni näitä 18 ikävuoden jälkeen, mutta todellisuudessa, kuten joku fiksukin tällekin blogille aikaisemmin kirjoitti, tietämisen ja tekemisen välinen ero on suuri - sama kuin jalkapallossa maalin ja melkein maalin välinen ero. Kohta esittelemieni työkalujen sisäistämisen ansiosta pystyn nykyään olemaan monessa mukana tehokkaammin ja saamaan asioita todella aikaan. Mitä enemmän taas saan asioita aikaan, sitä todennäköisemmin jostain kasvaa ”se” menestystarina. Menetelmissä ei ole kyse mistään rakettitieteestä, ja kuten pyörääkin on aivan turha lähteä keksimään uudestaan, kuka tahansa pystyy mahdollisesti soveltamaan niitä helposti melkeinpä missä tahansa yhteydessä, olipa kyseessä työ, henkilökohtainen elämä tai jotain siltä väliltä. Samat asiat eivät välttämättä toimi kaikilla, ja uskon, että kaikki teistä tietävät nämä -luultavasti olette olleet minua paljon skarpimpia ja sisäistäneetkin ne jo osaksi jokapäiväistä arkeanne.

Priorisointi ToDO-listojen avulla

Aloitan työkaluistani helpoimmalla, eli ToDo-listalla. Yksinkertaisuudessaan ToDo-listalla tarkoitetaan muistilistaa asioista ja tehtävistä, jotka täytyy tehdä. Itse merkkaan listani aina post-it lapulla kalenteriini ja ripottelen tehtävät tärkeytensä perusteella eri päiville. Ennen sitä olenkin jaotellut tehtävät kahteen eri luokkaan: kiireellisiin ja kiireettömiin. Kiireelliset tehtävät täytyy usein suorittaa kyseisen päivän aikana tai sarjassamme äsken, ja kiireettömät tehtävät voi siirtää myös tulevaisuuteen. ToDo-listan tärkein tavoite itselleni on varmistaa, että asiat tulee hoidettua. Se lisää tuottavuuttani ainakin kolmesta eri syystä: (1) Ensinnäkin pystyn keskittymään paremmin yhteen tehtävään kerrallaan, jolloin se tulee suoritettua tehokkaammin. (2) Toiseksi, minun ei tarvitse käyttää aikaa miettimällä, mitä asioita olikaan vielä tekemättä. (3) Kolmanneksi tehtävien priorisoinnin ansiosta tulee aina tehtyä tärkeimmät asiat ensimmäisenä, mikä erityisesti pidemmällä ajanjaksolla on merkittävä kokonaisuuden hallitsemisen osatekijä.

Yksi ToDo-listan monista eduista on myös, että lupaukset tulee pidettyä. Kun Tero lokakuun alkupuolella esitti ujon pyyntönsä minun kirjoittamisesta blogille, tehtävä siirtyi vielä kiireellisten tieltä kiireettömiin. Viime viikon maanantaina, kun alitajuisesti olin kuitenkin työstänyt tehtävää jo pari viikkoa, olin alustanut aiheen mieleeni ja edessä olikin tämä kirjoitusprosessi. Tero muistutti asiasta vielä edellisviikonloppuna, mutta mikään ei ole turhauttavampaa kuin muistuttaa toisia lupaamistaan asioista. Itse pyrin olemaan henkilö, joka tekee lupaamansa asiat ilman, että tarvitsee muistuttaa vähän väliä. Näin voi myös yksinkertaisella tavalla nostaa ”luotettavuusarvoa” muiden ihmisten silmissä.

Myös psykologisesti ToDo-lista on hyvä, sillä ainakin itse olen tehokkaimmillani ja onnellisimmillani, kun saan vetää yli tehdyn tehtävän listasta ja saan tekemästäni työstä välittömän palautteen. Verrattuna saunanlämmityshalkojen pilkkomiseen, kun puupino pikkuhiljaa vähenee, on palaute usein erilainen, jos kyseessä on esim. mainoskampanjan idean luominen. Vaikka työn tulosta ei jälkimmäisessä voi konkreettisesti mitata, päivän päätteeksi on silti mukava katsoa ToDo-listaa, jossa on pelkästään yliviivattuja rivejä.

Selaillessani omaa ToDo-listaani usein palaankin ajatustasolla elämäni perusarvoihin ja pyrin priorisoimaan listatut tehtävät sen pohjalta. Kivuliaita valintoja joutuu varmasti tekemään, mutta kuten Terokin totesi jonkin kirjoituksen perään, jos aina sanot kaikille asioille KYLLÄ, tulee vastaasi vielä tilanne, jolloin joudut sanomaan jollekin tärkeälle asialle EI. Laita siis oma ToDo-listasi heijastamaan tavoitteita, jotka tuovat sinulle ja elämällesi lisäarvoa nyt ja tulevaisuudessa. Seuraavassa lisää kieltäytymisen taidosta.

Uskalla sanoa EI

Tämä ”työkalu” suorittajan arjessa liittyy hyvin kiinteästi edelliseen kohtaan. Jälleen kerran asia, jonka varmasti tiedämme, mutta aina emme osaa heijastaa sitä käyttäytymiseemme asti. Jää siis johonkin ajatuksen ja teon matkalle. Ja joskus kieltävän päätöksenteon tehtyäkin suu pulpauttaa myöntävän vastauksen, vaikka aivojen kanssa oli juuri sovittu toisin. Mielestäni ei ole väärin myöntää, että jokainen meistä on joutunut tämän tilanteen eteen. Luonnillista tilanteesta tekee se, että ihmisillä on luontainen tarve miellyttää muita. Joskus myös pääsee ns. helpommalla kun jättää kieltäytymättä.

Itse pelkäsin joissain tilanteissa sanoa ei, sillä ajattelin, että toista mahdollisuutta ei tule, kun kerran olen kieltäytynyt. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kun sanoo ei, vastapuolen on ymmärrettävä, etten torju häntä. Tässä tilanteessa on tärkeä muistaa, että asiat kamppailevat keskenään, eivät ihmiset. Oikeasti hyville mahdollisuuksille kannattaa sanoa kyllä, mutta on annettava itselleen lupa kieltäytymiseen.

Rentoudu, nuku tarpeeksi ja pidä hauskaa

Itse olen huomannut, että luovimmat ratkaisut syntyvät, kun olen ollut levänneessä ja rentoutuneessa tilassa. Pieni paine ja jopa stressi saattavat lisätä tilapäisesti tehokkuutta, mutta pidemmällä tähtäimellä tarvitsemme lepoa ja rentoutumista tarpeeksi. Jokaisella meillä on oma tapamme rentoutua, laittaa niin sanotusti ”aivot narikkaan”. Itse rentoudun parhaiten tällä hetkellä lähtemällä pitkälle pyörälenkille musiikki korvilla. Myös uni pitää muistaa kaiken suorittamisen keskellä. Levänneenä, hyvien yöunien jälkeen, tehokkuus kasvaa – unohtamatta, että tutkimuksien mukaan unella on myös suuri vaikutus oppimiselle.

Ja sitten vielä viimeinen työkaluni, jolla ylisuorittaminen saadaan viimeistään taltutettua. Tärkeä osa suorituskeskeistä arkea on myös hauskan pitäminen, sillä itse elämänhän tavoite ei kuitenkaan ole suorittaminen. Kuten ranskalainen ystäväni saattaisi sanoa: työtä tehdään, jotta vapaa-ajasta voidaan nauttia täysin rinnoin. Itselläni meni hyvin pitkään sisäistää, ettei ole järkeä olla mahdollisimman hyvä suorittaja, ellei osaa ja voi nauttia työnsä hedelmistä vapaa-aikana.

Ennen lopettamistani, laitan vielä yhden harjoituksen, jos joku muukin hyötyisi siitä:

“Mies, tutkittuaan itseään, havaitsi, että hänellä oli kaksikymmentä vikaa, jotka vaivaavat häntä. Tämä mies sanoi: "Niin kuin metsästäjä, joka yrittää pyytää kymmentä jänistä yhtä aikaa, ei saa pyydystettyä yhtäkään, samalla tavoin on mahdotonta päästä eroon kahdestakymmenestä viastani yhdellä kertaa.

Tämä mies tuli siihen johtopäätökseen, että olisi parempi pyytää yksi jänis ja sitten toinen. Hankkiutua eroon ensin yhdestä viasta ja sitten toisesta. Tämä mies päätti omistaa kaksi kuukautta kullekin vialle. Kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluttua tällä miehellä ei ollut enää vikoja. Hän oli hankkiutunut eroon kahdestakymmenestä viasta, jotka estivät häntä menestymästä. Tulos oli suurenmoinen. Tästä miehestä tuli Yhdysvaltojen johtava kansalainen. Hänen nimensä: Benjamin Franklin.

Jäljittele tätä arvohenkilöä. Tutki itseäsi ja selvitä, kuinka monta vikaa sinulla on. Laske ne, luettele ne. Omista sitten kaksi kuukautta kullekin vialle, vuoronperään, kunnes olet tuhonnut ne kaikki.”

Itse olen koonnut nyt syyskuun alulla 10-kohtaisen listan, joiden parissa aion kunkin kohdalla viettää kaksi kuukautta ja sitä kautta tehdä töitä paremman itseni eteen. Könttänä nämä kymmenen ovat olleet minulla ajatuksissa jo pitkän aikaa, mutta keskittymällä yhteen kerrallaan, en syökse itseäni ylisuorittamisen kierteeseen.

Jos tämän aihealueen kirjallisuus kiinnostaa, voin omalta osaltani lämpimästi suositella kirjaa nimeltä The Seven Habits of Highly Effective People. Tämä on yksi parhaista lukemistani ajanhallinnan ja itsensä kehittämisen kirjoista. Kirja, jota en voi koskaan unohtaa, oli tilanne mikä tahansa, on Havahtuminen. Sain sen viime syntymäpäivälahjaksi Terolta, ja se menee ehdottomasti kirjojen Top 3:en.

***

Ja loppuun haluaisin vielä jakaa hieman pehmeitä arvoja kanssanne. Kello on nyt 06.54 ja matkaan kohti Helsinkiä ja casting –tilaisuutta. Tarkoitukseni oli vain oikolukea aikaisempi tekstini, mutta haluan jakaa vielä tämän asian kanssanne (pahoittelut siis, että jo entisestään pitkä kirjoitukseni pitenee). Tämä antaa täysin vastakkaisen perspektiivin pohdintoihini ja todistaa, että kaikilla asioilla on kultainen keskitie, jonka molempia laitoja joudumme ja saamme välillä kulkea. Välillä käymme myös sivupoluilla, ja myös se pitää antaa itselle anteeksi.

Kaksi viikkoa on nyt kulunut Niko-ystäväni katoamisesta. Olimme Nikon kanssa jo 3-4 vuotta olleet samalla mallitoimistolla ja Nikon kasvot varmastikin ovat tulleet tutuksi myös katukuvassa, sillä nuorukainen oli hyvin aktiivinen monella elämänsä eri osa-alueella: töissä, koulussa, ystäväpiirissä ja perheensä keskellä. Perjantaina saimme surullisen, mutta myös ”helpottavan” tiedon Nikon löytymisestä hukkuneena Särkänniemen satama-altaasta. Tieto tästä hiljensi useat meistä. Sanat ovat tällaisessa tilanteessa vähissä.

Välillä pelkäänkin, että suorituskeskeisyys ja oman itsensä kehittäminen (jos se on täysin itseisarvo, ilman suuremman kokonaisuuden hahmottamista) tekee meistä välinpitämättömiä ja turruttaa meidät elämän peruskysymyksistä ja –arvoista. Katoamisia ja ikäviä asioita tapahtuu päivittäin, mutta ikäväkseni olen huomannut, että vain niiden osuessa tarpeeksi lähelle, se aiheuttaa meissä reaktion, jota alitajuntamme jää käsittelemään vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Sisällissodan aikana Norsunluurannikolla äitini ja minun arjen valtasi päivittäin, jopa tunneittain, pelko isämme voinnista sen kaiken raakuuden keskellä. Suomen media ei tälle paljoakaan olkaansa kohauttanut, mutta Ranskan TV-5:n kautta pystyimme tietyin väliajoin seuraamaan tilannetta. Kun vuosi oli kulunut, teimme päätöksen äidin kanssa, ettemme voi joka surra joka päivä asiaa, johon emme voi millään vaikuttaa. Pelko kuitenkin pysäytti meidät ja alitajuntamme muistuttaa asiasta vielä pitkään. En halua verrata omia kokemuksiani siihen, millainen Nikon tarina on, mutta tällaiset tapahtumat saavat aina unohtamaan hetkeksi suorittamisen ja itsensä ylikuormittamisen. On opittava elämään ja nauttimaan elämästä kaiken suorittamisen keskellä ja annettava lupa tunteisiin. Kiitos, että sain jakaa tämän tunteen kanssanne.

***

Viimeisenä, sen lisäksi, että haluan kiittää tästä mahdollisuudesta esittää ajatuksiani teille, haluaisin myös kuulla, miten itse vaikutatte konkreettisesti arkeenne yksinkertaisin työkaluin kaiken suorittamisen ja pehmeiden arvojen tasapainottamiseksi? Näitä kahtahan ei tarvitse todellakaan asettaa värispektrin molempiin äärilaitoihin, mutta usein niin kuitenkin tehdään. Punaisen ja sinisen välillä on useita värisävyjä, ja jokaista niistä saamme käyttää elämämme taulua maalatessa.

Ja aivan lopuksi vielä: Teron puolesta olen todellakin onnellinen, että äänestyksen voitti Naisten kierros ja ettei nalli napsahtanut Kiertavän kielioppivalvonnan kohdalle. Kielioppi, etenkin ruotsin kieleen liitettäessä, eivät taida aivan vastata sen valtavan muun tietotaitomäärän ja osaamisen kanssa, jonka tämä yksi parhaista ystävistäni hallitsee. Kiitos Tero. Tiäksää, tää on ollu miälettömän mukava kokemus. Mutta, tiäksää, ny se o moro! 

Ystävällisesti,

Yacine

Tänään, ei huomenna

2009-10-18T18:14:00.004+03:00

Terveiset syksyisestä Lontoosta. Ensiksi haluan kiittää Mikaa kutsusta blogikirjoittamisen pariin sekä muita kirjoittajia lämpimästä vastaanotosta.

Esittelen myös itseni pikaisesti; olen asustellut Lontoossa reilut pari vuotta työskennellen hotellialalla sekä siinä samassa suorittanut businesstutkintoni (BA) loppuun. Aikaisemmin olen myös opiskellut sekä työskennellyt Sveitsissä samoissa merkeissä. Tällä hetkellä päivät kuluu apulaistalousjohtana suurikokoisessa kansainvälisen ketjun hotellissa. Illat, yöt ja aamut täyttyy laskentatoimen johdon ammattitutkintoa suorittaen sekä juosten, uiden ja kohta myös polkien. Lisäksi lähellä sydäntä on hyvä viini ja japanilainen ruoka.

Oma innostus talousasioihin lähti kotoa ja siitä on kiittäminen sisukasta isääni. Myöhemmin ulkomaille siirryttyäni olen yrittänyt imeä tietoa maailmanpolitiikasta ja sen vaikutuksesta talouselämään. Suurena tavoitteenani on yrittää ymmärtää korrelaatioita maailman tapahtumissa sekä parantaa yleismaailmallista ymmärrystäni. Pelkästään vieraisiin ympäristöihin tutustuminen ja niissä toimiminen on avartanut näkemystäni ja suosittelenkin tätä kaikille lämpimästi.

Ensimmäisessä kirjoituksessani esittelen muutaman säästämisen perusajatuksen sekä työkalut alkuunpääsemikseksi. Laajennan ja tarkennan aihetta palautteen perusteella.

Yksilön motiiveja säästämiselle on tietenkin monia. Useimmat haluavat ostaa asunnon tai auton ja käsimaksun suorittamisen jälkeen valitsevat säästämismuodoksi lainan takaisinmaksun. Eläkeiän toimeentulon turvaaminen on myös valtavirran tavoite. Alle olen koonnut tärkeimmät nyrkkisäännöt alkuun pääsemiseksi ja nopean katsauksen hyväksihavaittuihin kohteisiin. Näitä ennen muistutan kuitenkin kaikkein tärkeimmästä säännöstä, aloita säästäminen tänään.

Miten alkuun?

Tee henkilökohtainen budjetti

Listaa kiinteät tulosi, ilman näitä säästäminen voi olla kivuliasta.
Listaa kaikki kiinteät kulut kuten vuokra/laina, sähköt/vedet, internet sekä Aku Ankan kestotilaus jne.
Katso tiliotettasi. Mihin muuhun käytit rahaa viimeisen kuun aikana. Paljonko meni urheilujuomaan, ohrapirtelöihin sekä puolison lepyttelyyn?
Arvioi paljonko tarvitset näihin sekalaisiin menoihin kuukaudessa ja päätä minkä summan voit laittaa säästöön KUUKAUSITTAIN turhaan kituuttamatta. Jos teet suoraveloituksen omalle sijoitustilillesi, valitse siirtopäivä välittömästi palkkapäivän jälkeiseksi. Näin on aina kuun alusta selvää paljonko on käytettävissä.

Päätä millä tähtäimellä säästät

Henkilökohtaisesti suosittelen pitkäaikaista, omatoimista, ”eläkesäästämistä” kaikille, tähän voi liittää lyhyemmän aikataulun tavoitteita kuten auton tai vaikkapa asunnon käsirahan kasaamisen. Blogin pääsasiallinen lukuryhmä ei käsittääkseni ole eläköitymässä seuraavan kahden vuosikymmenen aikana ja valtioiden kyky taata eläke on vähintäänkin epävarma. Kun tähän lisätään rajusti kasvanut työvoiman liikkuminen maasta toiseen, on hyvä itse pitää huolta säästämisistään heti kun säännölliset tulot sen sallivat.

Esimerkki: Mikko Mallikaalla on pankkitilillään €1000 ”ylimääräistä” ja hän päättää alkaa säästämään lentoautoa varten. Mikko uskoo Volks Wingin olevan markkinoilla vuonna 2020 ja arvio tarvitsevansa noin €35 000 sen ostoon. Hän uskoo pystyvänsä säästämään €250 kuukaudessa. Tämä tarkoittaa että hänen sijoituksensa tulisi kasvaa korkoa keskimäärin 2,4% vuosivauhtia jotta hän saavuttaisi tavoitteensa (ottamatta huomioon verotusta ja inflaatiota).

Jos ns. ”sukkasäästäjä” laittaa kuukausittain €200 patjan alle kahdenkymmen vuoden ajan, hänellä on kasassa €48 000 (jonka ostovoima on heikennyt nykyhetkeen verrattuna inflaation seurauksena). Sama säästäjä järkevästi sijoittaen 5% keskimääräisellä vuosituotolla saa kokoon lähes €83 000. Sen lisäksi että patjan alta rahat voivat haihtua vaihdettaessa uuteen Askon vesisänkyyn, on huomioitava että jälkimmäisen vaihtoehton valitsevä ei ainoastaan peittoa inflaatiota vaan kasvattaa pottiaan huomattavasti. Mitä itse tekisit tuolla summalla kahdenkymmen vuoden kuluttua?

Katso kätevä laskuri osoitteessa: http://www.bankrate.com/calculators/savings/saving-goals-calculator.aspx

Kun kohde ja arvioitu säästöaika on tiedossa voidaan lähteä tavoittelemaan omaa keskimääräistä vuosituottoa. Tässä kohtaa kannattaa miettiä minkälaisen panoksen haluaa itse laittaa säästösalkkunsa hoitoon sekä minkätasoisen riskin on valmis ottamaan. Tässä esimerkkejä alkaen matalariskisimmästä vaihtoehdosta:

1. Säästän mutta en ehdi vahdata talousuutisia ja haluan rahojeni olevan turvassa

Sijoitustilit ja säästötilit tarjoavat mahdollisuuden inflaation eliminoivaan säästämiseen. Eri pankit tarjoavat lukuisia vaihtoehtoja ja vertailu kannattaa. Tilin koron lisäksi on otettava huomioon mahdolliset nostokatot, jotka voivat rajoittaa nostojen lukumäärän esimerkiksi neljästä kahteentoista per kalenterivuosi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä että mitä matalampi nostoraja on, sitä korkeampi pitäisi koron olla.

Vertailulaskuri (http://www.vakuutuskone.com/säästötililaskuri.aspx)

2. Haluan tietää mitä salkussani tapahtuu ja olen valmis ottamaan vähän riskiä

Vaihtoehtoina voisivat olla vähäkuluiset (matalat hallinnointipalkkiot) indeksi- tai korkorahastot

Tsekkaa:

Mitä ovat indeksirahastot? (http://fi.wikipedia.org/wiki/Indeksirahasto)

Seligson & Co (http://www.seligson.fi/suomi/rahastot/)

Nämä vaihtoehdot mahdollistavat passivisen säästämisen rahastojen seuratessa jotain tiettyä markkinaindeksiä.

3. Haluan olla itse puikoissa mutten halua ostaa ja myydä jatkuvasti

ETF eli Exchange Traded Fund(s) (pörssinoteeratut rahastot) ovat verrattain nuoria sijoitusintrumenttejä, jotka mahdollistavat sijoittamisen aktiivisten rahastojen tapaan tiettyyn alaan ja/tai maantieteelliseen sijaintiin tai vaikkapa tiettyihin raaka-aineisiin minimoiden hallinnointikustannukset. Erona indeksirahastoihin verrattuna on se että rahasto-osuudet ostetaan suoraan markkinoilta eikä rahastoyhtiöiden (kuten Seligsonin) kautta.

Tsekkaa:

Valistunutsijoittaja(http://valistunutsijoittaja.com/30)

iShares (http://uk.ishares.com/en/rc/)

4. Tiedän minne haluan sijoittaa ja haluan tehdä sen mahdollisimman tehokkaasti, olen valmis käyttämään aikaani talousasioden seuraamiseen enkä odota korkeaa tuottoa ilman riskinottoa

Osakkeet ja warrantit ovat ”liukkain” vaihtoehto niin hyvässä kuin pahassakin. Osakkeiden vaihtovoluumit ovat korkeat ja niin sanottua treidausta eli kaupankäyntiä on helppo tehdä nykyisillä palveluilla kuten:

Nordnet (https://www.nordnet.fi)
EQ-Online (https://www.eqonline.fi/)

Sudenkuoppana treidaamisessa ovat kaupankäyntikulut jotka ovat yksittäisissä transaktioissa pieniä mutta tuppaavat kertymään ahkeran klikkalun (lue: spekuloinnin ja nopeiden voittojen tavoittelun) seurauksena. Osakkeisiin sijoittavan tulisi ymmärtää yrityksen (johon aikoo sijoittaa) toimialasta ainakin pääpiirteet koska sijoituksen markkina-arvo voi vaihtua kuin sää vuoristossa. Kaikkia osakkeita ei tietenkään tarvitse olla jatkuvasti vaihtelemassa. Passiivisemman osakesijoittajan kannattaa suosia ”perinteisempiä”, hyvää osinkoa maksavia kohteita.

Warrantit ovat oivia työkaluja salkun suojaamiseen sekä spekulointiin mutta suositeltavia vain kokeneemmille sijoittajille (http://fi.wikipedia.org/wiki/Warrantti). Ainakin Markowitzin portfolioteorian perusteet olisi hyvä hallita ennen osakkeisiin ja warrantteihin sijoittamista (http://www.seligson.fi/suomi/sijoitustieto/tiedostot/portfolioteoria.htm).

Pidä vielä nämä mielessä:

Varmista että pystyt tarvittaessa vapauttamaan säästösi hätätilanteita varten ja pidä vararahaa pankkitilillä, nyrkkisääntönä kuukauden nettopalkka.

Harrasta aikahajautusta eli sijoita säännöllisesti samoihin kohteisiin pitkällä aikajouksulla, näin pienet kurssiheilahtelut tasoittuvat eivätkö oleellisesti vaikuta pitkällä juoksulla.

Jos sijoitat ETFhin tai osakkeisiin, muista että yksittäiset alat voivat olla herkkiä ja tietyt maailmanosat geopoliittisesti epävakaita. Sama pätee myös valuuttoihin, hajauta myös tällä alalla rohkeasti. Ei kaikkia muumeja samaan laaksoon.

Linkkipankki:

Sijoitussanastoa/tietoa englanniksi: Investopedia (http://www.investopedia.com/)

Suomalainen sijoitusinfosivusto: Valistunutsijoittaja (http://valistunutsijoittaja.com/)

Markkinatietoa ja uutisia:

Arvopaperi (http://www.arvopaperi.fi/)

Bloomberg (http://www.bloomberg.com/)

Financial Times (http://www.ft.com/)

Politiikkaa ja bisnestä: The Economist (http://www.economist.com/)

Eli ei muuta kuin 1. Säästäminen käyntiin ja 2. Linkkejä tutkimaan!

Hyvää syksynjatkoa kaikille!

Matti

Suosittelen

2009-10-12T11:25:00.007+03:00

Tässä ajan kanssa olen netistä löytänyt (tai minulle on kerrottu) hyödyllisiä, hauskoja ja kokeilemisen arvoisia sivustoja. Koska jakamisesta saa kuulemma hyvä mielen, ajattelin olla itsekäs ja jakaa muutaman mielenkiintoisen linkin blogin lukijoiden kanssa.

Thrive in 30

30 päivän "kurssi", jossa Vancouverilainen thriathlonisti ja ravintoasiantuntija Brendan Brazier kertoo ravinnosta urheilijan näkökulmasta. Kurssiin kuuluu 12 oppituntia, jotka kilahtavat sähköpostiin 2 - 4 päivän välein. Jokainen oppitunti sisältää sopivasti faktaa hyvin pureskeltavassa muodossa sekä tarpeeksi käytäntöä valmiina käytettäväksi. Sopii niin ravintoasioissa ensiaskelia ottavalle, kuin jo jonkin verran matkanneellekin. Suosittelen tätä kaikille niille, jotka haluavat parantaa hyvinvointiaan, terveyttään tai ovat muuten vaan kiinnostuneita terveellisistä elämäntavoista.

Linkki

Dailymile.com

Sosiaalinen harjoituspäiväkirja, johon voi lisätä harjoituksensa, kommentoida kaverin harjoituksia, mitata lenkkien pituudet yllättävän toimivalla karttaohjelmalla. Jos halua, niin kaikki harjoitukset pystyy jakamaan Facebookiin. Itse asiassa Dailymileen pystyy kirjautumaan facebook tunnuksilla.

Linkki

Kun sanat eivät riitä kuvailemaan ajatuksia

Isokauppilan Tero sen postasi 31.5.2009. Siitä seuraavat 3kk Tero yhdessä Rantasen Mikan kanssa kuumotti minua noin viikon välein asian kanssa. Kun loppujen lopuksi sain asian pois päiväjärjestyksestä, oli oloni hiukan outo ja jotenkin tyhjä. Kyseessä on elokuva, josta voi olla montaa mieltä. Oli siitä mitä mieltä tahansa, ainakin se herättää ajatuksia.

Linkki

Anki

Anki on flashcard -ohjelma, jota itse käytän Kiinan kielen merkkien pänttäämiseen. Sitä voi kuitenkin käyttää monipuolisesti melkein missä tahansa kertaamista vaativassa opiskelussa. Ohjelma on helppokäyttöinen ja monipuolinen, eli tutustumisen arvoinen.

Linkki

IGS

Helsingin kaupunginkirjaston ylläpitävä palvelu, johon voi lähettää vapaamuotoisia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Vastaajina toimivat Helsingin kaupunginkirjaston "tietopalvelun ammattilaiset" (ainakin niin he itse mainostavat). Joka tapauksessa omiin kysymyksiini on vastattu about päivän sisällä ja vastausten laatu on tähän mennessä ollut 100 % hyvää.

Linkki

Paleo in a Nutshell part 1: Food

Yksinkertainen, hauska, sopivan pituinen ja mielenkiintoinen video kivikautisesta ruokavaliosta. Katsomisen (ja sisäistämisen) arvoinen.

Linkki

Ampparit.com

Loistava uutisportaali joka kerää uutislinkkejä useista eri sivustoista. 24/7 päivitys tuo uutiset lähes julkaisuhetkellä amppari.comiin. Portaali on myös muokattavissa niin ulkoasun, täsmäsään, televisiokanavien kuin itse uutistenkin mukaan. Itselleni suuri helpotus on ollut BigBrother -suodatus. ;)

Linkki

Letturesepti

Tyttöystäväni kanssa tämä kehitettiin ja pakko sanoa, että hyvää oli.

1 l maitoa
2 munaa
2 tl ruususuolaa
1/2 dl kookosöljyä
2 dl tattarijauhoa
3 dl vehnäjauhoa

Vatkaa munat kunnolla ja sekoita puolet maidosta joukkoon. Sirottele jauhot voimakkaasti vatkaten. Lisää suola ja öljy. Anna taikinan turvota väh. puoli tuntia. Myös paistamiseen käytettävä kookosöljyä.

Muistakaa kokkaillessanne käyttää mahdollisimman paljon luomua ja kokojyvää.

Umbilical Brothers

Uskomaton hauskuuttajakaksikko, joka sulattaa paatuneimmankin mököttäjän. Onneksi maailmaan mahtuu naurua, koska nämä herrat tuottavat sitä ja paljon.

Linkki

Toivottavasti linkit ovat mieluisia ja jos jollakin löytyy omasta mielestään hyödyllisiä tai muuten vaan hauskoja sivustoja, niin postatkaa ihmeessä kommentteihin niitä. :D

Loistavaa alkavaa viikkoa

- Mikko

2009-10-06T13:35:00.003+03:00

Elämämme aikana olemme usein tilanteissa, joissa ulkopuolisten odotukset johtavat siihen, että teemme jotain mitä emme haluaisi tai tehdään asioista pakon edestä. Kaikki tiedämme, että näissä olosuhteissa tehdyn työn tulos on usein huonolaatuista ja yleensä ei-arvoa lisäävää. Mutta miksi kuitenkin hyppäämme tähän Junaan, vaikka tiedostamme ettei meillä ole mitään tarjoattavaa? Uskon, että syynä on PELKO ja EPÄVARMUUS. Pelko siitä, että mitä muut mahtavat ajatella, jos menen vastavirtaa, ja epävarmuus siitä, ettei omana itsenä oleminen kenties riitä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että totuus on paras opettaja, jonka enemmin tai myöhemmin muutkin tajuavat. Jos eivät, niin silti seuraukset mielestäni omat paremmat kuin jos tekisi muiden odotusten mukaisesti ja pettäisi itseään (ja siinä sivussa muut).

On hetkiä kun totuus on opettavin kirjoitus, kun ei vain ole mitään annettavaa.

Depe

Yksinkertaistaminen

2009-09-27T15:13:00.007+03:00

Syyskuu on ollut todella hektinen kuukausi minulle, ja useasti aamulla herätessäni olen miettinyt miten ihmeessä ehdin tehdä kaiken tarvittavan. Aikaani vie päätyönantaja Procter & Gamble, oma firma Virtua.fi, gradu, eräs kilpailu, sijoitusten hallinta, uuden kielen oppiminen sekä lukuisat muut pienet projektit ja vuoden alussa tehtyjen lupausten toteuttaminen.

Tästä syystä tutustuinkin Vilfred Pareton aikanaan vaurauden jakautumisen tutkimisen seurauksena syntyneeseen Pareton 80/20 –sääntöön (http://en.wikipedia.org/wiki/Pareto_principle), mikä tarkoittaa että missä tahansa ilmiössä 80% seurauksista johtuu 20%:sta syistä. Sääntöä voi soveltaa myös tekemiseen ja yksinkertaistamiseen eli 20% tekemisestämme johtaa 80% tekemisen tuloksista. Yksinkertaistaen tulee siis keskittyä olennaiseen.

Sääntöä voi käyttää esimerkiksi työelämässä. Tutki mitkä toimenpiteet toimivat kohdaltasi, ja tuplaa satsauksesi niihin. Jos jokin taas ei toimi, lopeta se. Itse olen huomannut, että olen töissä tehokkaimmillani aamusta lounaaseen sekä jälleen klo 17 jälkeen uudestaan. Yleensä pyrin sopimaan tapaamiset lounaan jälkeen, sillä saan niistä uutta energiaa, ja samalla käytän hyödyksi ajan josta en saisi ilman ihmiskontakteja niin paljon irti. Lisäksi olen havainnut, että perjantait ovat yleisesti tehokkaimpia työpäiviäni, ja pystyn hyvin keskittymään töihin aina yömyöhään asti, sillä vapaa viikonloppu lähestyy. En siis pyri sopimaan mitään perjantai-iltoihin. Mitkä ajat päivästä sinä olet tehokkaimmillasi?

Yksi asia minkä olen huomannut projekteista on se, että yleensä viimeiset 20% projektin aikajaksosta tuottaa 80% projektityöstä, sillä deadline lähestyy. Toinen asia on että vain 20% kaikesta informaatiosta on relevanttia. Eräs toimitusjohtaja kertoi minulle, että hän on kyllästynyt informaatio- ja myyntitulvaan, ja välillä hän vain lopettaa joidenkin asioiden tekemisen. Hänen sanojansa lainaten: ”Just stop it... and see if the stock price falls”. Kyseinen herra on menestynyt hyvin, joten kai se on pakko uskoa.

Yksi eniten aikaa vievistä vempaimista on sähköposti. Sinullakin on varmasti useampi kuin yksi sähköpostiosoite. On koulun maili, töiden, vapaa-ajan sekä mahdollisesti vielä oman yrityksenkin maili. Sähköpostien lukeminen ja niihin vastaaminen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Itse asiassa on tutkittu, että sähköpostit vievät miesten aikaa enemmän kuin naiset, ja silloin pitää jo vannoutuneimpienkin mailien lähettäjien herätä. Laskin että sain viime viikolla yhteensä 350 sähköpostia, joista varsinaisia roskaposteja oli vain 30 kappaletta.

Olen huomannut, että mitä enemmän sähköposteihin vastaa sitä enemmän niitä tulee myös takaisin. Alla muutama muu keino, jotka auttavat ”sähköpostistressiin”:

1) 80% sähköpostien arvosta tulee 20% viesteistä eli eroon lopuista. Jos viesti ei herätä suuria tuntemuksia tai vaikuta tärkeältä ei muuta kuin suoraan roskiin!

2) Tarkista sähköposti ainoastaan 2 kertaa päivässä.

3) Kun tarkastat sähköpostin, mahdollisuuksien mukaan värjää punaisella kaikista tärkeimmät viestit otsikosta ja lähettäjästä päätellen, ja vastaa niihin ensin. Siirry tämän jälkeen muihin, joita et ole vielä poistanut. Kaikkien viestien kohdalla tee jokin kolmesta: vastaa heti, poista tai delegoi eteenpäin. Ja kun vastaat tai delegoit, laita selkeä deadline vastaanottajalle viestiin vastaamiseen tai et saa vastausta vähään aikaan.

4) Kirjaudu pois kaikilta turhilta sähköpostilistoilta. Varsinkin lentoyhtiöiden listat ovat aikaavieviä. Usein tulee ihan varmuuden vuoksi tarkastettua, jos vaikka Lufthansa tällä kertaa lentäisi halvalla juuri siihen suosikkikohteeseeni, vaikka oikeastaan minulla ei olisikaan aikaa tai rahaa mennä sinne juuri nyt.

5) Poista varsinkin outlookissa yleiset automaatti-ilmoitukset, kun sähköposti saapuu. Mikään ei vie tehokkaammin keskittymistä pois kuin vähitellen haaleneva ilmoitus uudesta sähköpostista!

Jokeri) Jos omistat Blackberryn, marssi heti kauppaan vaihtamaan se sähköpostittomaan puhelimeen.

Yksinkertaistaminen on hyvä aloittaa kirjoittamalla joka päivä ja viikko kolme prioriteettia ajanjaksolle. Itselläni kolme syyskuun työprioriteettia ovat Procter & Gamble, sijoitukset ja gradu.

Ja kuten Goethe aikanaan sanoi: ”Things that matter most must never be at the mercy of things that matter least”.

Mikael Mäkinen

Aamulenkillä

2009-09-23T10:52:00.003+03:00

On olemassa kahdenlaisia aamulenkkejä.

Ensinnäkin on niitä, joille lähdetään suoraan sängystä tulevan päivän kiireisen aikataulun pakottamana. Vesilasillisen ehtii juuri ja juuri juomaan ennekuin tie kutsuu. Näillä lenkeillä ensimmäiset kilometrit kuluvat usein vielä aivan unessa. Todennäköisesti sataa vettä tai vähintään vastatuuli puhaltaa koko matkan. Jossain vaiheessa eteneminen kuitenkin alkaa jo etäisesti tuntua juoksulta. Lenkin ja suihkun jälkeen olo on toki raikas ja päivän pääsee aloittamaan virkeänä, mutta mihinkään maata järisyttäviin fiiliksiin itse näillä lenkeillä harvoin pääsee. Suurin osa omista aamulenkeistäni asettuu tähän laatikkoon.

Joskus kohdalle osuu kuitenkin myös sellaisia aamulenkkejä, joille jo lähtiessä tietää, että tänään on hyvä päivä. Kevyen aamupalan on saanut syödä rauhassa ja lehdenkin on ehtinyt lukea. Juoksu tuntuu alusta asti kevyeltä ja aurinkokin lämmittää vielä sopivasti muuten viileää syysaamua. Kotiin kun pääsee, niin tuntuu, että ei olisi lenkillä ollutkaan. Näitä lenkkejä ei voi kuitenkaan pakottaa tulemaan esiin. Ne osuvat kohdalle jos ovat osuakseen. Myöhäinen lähtö ei auta, jos sää on väärä. Loistava sääkään ei auta, jos juoksu ei kulje. Näiden lenkkien takia jaksaa kuitenkin painaa ne yhdeksän muuta, jotka tuntuvat aina yhtä vaikeilta.

Suosittelen aamulenkkiä lämpimästi sen kaikissa olomuodoissa kaikille blogin lukijoille juoksutaustasta riippumatta. Aamulenkit ovat nimittäin todellista aikaa itselle.

// Juho

ps. Kuten kuvista näkyy, tänä aamuna sain nautiskella jälkimmäisestä. Maisemat Leppävaarassa eivät toki vedä vertoja British Columbian jylhille vuoristoille, joita pääsee Teron blögissä ihailemaan, mutta henkeä oli silti… :)

Prosessityöskentelyä ja web-analytiikkaa

2009-09-17T10:10:00.001+03:00

Olen työskennellyt vuodesta 2005 alkaen erilaisissa markkinointiprojekteissa, joissa on pyritty lisäämään yrityksen myyntiä verkkopalvelussa ja optimoimaan verkkomarkkinoinnin kustannusrakennetta. Lisäksi olen ollut tekemässä erilaisia konseptointeja ja lanseerauksia niin pienemmille kuin suuremmillekin toimijoille – välillä on aloitettu aivan nollapisteestä ja toisinaan jotain valmista on jo ollut rakennusaineena. Koska viimeiset vuodet ovat kuluneet pitkälti projektien jatkumona opiskelujen joustaessa tarvittaessa, nyt on aika totuttautua uudenlaiseen tilanteeseen. Olen työstänyt opinnäytetyötäni lähikuukaudet ja projekti on ollut yksi mielenkiintoisimmista, vaikkakin myös raskas. Tehokkuushakuisena tekijänä kun aina haluaisi saada asiat sutjakasti valmiiksi.

Opinnäytetyö onkin kuin sipuli; asiavyyhtiä kuoritaan kerros kerrallaan, ja jos huseeraa liian kovalla vauhdilla saattaa tulla tippa linssiin. Pikku hiljaa olen alkanut löytää myös nauttia ”hitauden” vahvuuksista. Prosessityöskentelyssä antoisaa on ollut työn rakentuminen paloissa. Toisaalta myös vahvasti akateeminen ja perusteleva lähestymistapa on luonut kokonaisvaltaisempia hahmottamismalleja. Työskentelytapa ja –syke on hyvin erilainen kuin työelämäprojekteissa, joissa usein on jonkin asteinen ”tulos tai ulos” –pakote ja tiukat takarajat.

Oma opinnäytetyöni kantaa nimeä ”WEB-ANALYTIIKKA LIIKETOIMINNASSA

- Miten kasvattaa liiketoimintaa verkossa?” Web-analytiikalla tarkoitetaan verkkovierailijoiden käyttäytymisen analysointia ja luokittelua perustuen vierailijoiden verkkoselainten jättämiin tunnistetietoihin. Web-analytiikka hyödyntää web-analytiikan työkaluilla kerättyä dataa, jolloin voidaan seurata verkossa tapahtuvaa palveluiden käyttöä, myyntitapahtumaa, verkkoliiketoiminnan kuluja ja kaupan syntyä sekä monia muita asiakastapahtumaan liittyviä asioita. Yhdistämällä numerodataa ostotapahtumiin pystytään laskemaan mm. liiketoiminnan kannalta tärkeä investoinnin takaisinmaksun tunnusluku (ROI) – sekä ennen kaikkea parantamaan nykyistä palvelua.

Suosittelen kaikille opinnäytetyötä, kandia tai gradua suunnitteleville vahvasti myös omien tavoitteiden ja oppimishaasteiden asettamista opinnäytetyön laadintaan. Se vahvistaa omaa ammatillista osaamista ja antaa luvan kanssa mahdollisuuden penkoa itseään kiinnostavaa aihealuetta. Tervehenkinen itsensä haastaminen on myös hyvästä ja opinnäytetyöstä kannattaa keskustella – minut nämä kaksi asiaa vievät puhumaan alan ammattiseminaariin Tukholmaan eMetrics-tapahtumaan (http://www.emetrics.org/stockholm/ ) lokakuussa (jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä). Lisäksi opinnäytetyön aiheesta on pyydetty tekemään opas yritysten käyttöön, jonka olisi myös määrä valmistua ennen joulua. Syksyn aikana käynnistyy myös oma (mini?)blogini, jossa käsitellään sekä viestinnän muutokseen liittyviä ilmiöitä että nuorten oman uran suunnittelua.

Kiitän tässä vaiheessa mukavasta ajasta Forsal-blogin kirjoittajana ja keskityn nyt seuraavaksi puoleksi vuodeksi oman viestintäkonseptini parantamiseen ja nyt käsillä olevien muutosten onnistuneeseen toteuttamiseen.

Jos olet kiinnostunut viestinnän muutoksesta katso video

http://www.youtube.com/watch?v=sIFYPQjYhv8

ja halutessasi kouluttautua lisää, tutustu vaikka tähän:

http://www.opiskelupaikka.fi/fin/Seminaari

Oikein mukavaa syksyä kaikille!

-Lasse L

Kieltäytymisen jalo taito

2009-09-07T20:33:00.004+03:00

Valmistuin graafikoksi kesän alkuun ja uskoin että nyt minulle jää enemmän aikaa itselleni ja arkkitehdinopinnoille kun syksy alkaa. Mutta nyt kun kouluvuosi on taas aluillaan, aikataulu näyttää yllättäen todella kiireiseltä. Osa-aikaisuus arkkitehtifirmassa ja pari elokuvaproduktiota opintojen lisäksi saavat syksyn urakan tuntumaan ylitsepääsemättömältä. Ehkä ajatus siitä että näinä aikoina työn saaminen on todella vaikeaa vaikuttaa siihen että en voi kieltäytyä työtarjouksista. Minun pitäisi olla enemmänkin kiitollinen tarjotuista tilaisuuksista.

Entä jos tämä onkin ”once in a lifetime oppoturnity”? Mitä jos kieltäydyn tästä niin tuhoanko mahdollisuuteni tulevaisuudessa? Etenkin taiteen ja designin alalla ammattilaisten kärki on niin pieni joukko että jo pelkästään siitä syystä on hyvin hankalaa kieltäytyä ammattilaistason työtehtävistä. Voi olla että kieltäytyminen sulkee enemmän kuin useampia ovia.

Uskon että selviän näistä töistä mitkä olen saanut tälle syksylle ajanhallinnalla, mutta jos töitä tarjotaan jatkossa lisää niin sitten tarvitaan jo suuria päätöksiä. Siispä kysynkin teiltä ajan ja elämän hallinan ammattilaisilta apua. Kuinka sanoa ei, mutta silti säilyttää mahdollisuudet jatkoa ajatellen? Jos teillä on neuvoja tai oopuksia / äänikirjoja aiheesta niin tutustun niihin mielelläni. Uskon että jos saamme tähän linkki/teoslistan tästä aiheesta niin siitä voi olla hyötyä muillekin.

Värikästä syksyä koko poppoolle

Ja sitten vähän pehmeitä arvoja tähänkin kirjoitukseen
Minusta tuli tämän pikkuneidin ylpeä eno tuossa pari viikkoa sitten.

Forsal Blogi Äänestys

2009-09-04T23:11:00.003+03:00

Hyvä lukija,

Tämä blogi on nyt saavuttanut 34 viikon kypsän iän. Forsal Blog – Live Your Dreamlist perustettiin alkuvuodesta 2009 jakamaan pienen ihmisjoukon omia kokemuksia. Joka viikon sunnuntaina yksi kirjoittaja julkistaa uuden tekstin. Kantava teema oli muuttaa seuraava ajatus 2000 –luvun formaattiin:

If you knew what I know about the power of giving, you would not let a single meal pass without sharing it in some way.

-Buddha

Koska enää meillä ei ole Suomessa nälänhätä, halusimme jakaa ajatuksia. Palaute blogista on ollut mahtavaa. Saamme 300-600 kävijää viikossa ja suunta on ylöspäin. Nyt kuitenkin on aika viedä blogia eteenpäin. Muokkaamme ainakin hieman ulkoasua ja lisäämme yhden kirjoittajan (tervetuloa Matti!). Sen päälle olemme saaneet runsaasti erilaisia kehitysideoita viime viikkojen aikana. Sen takia julkistammekin äänestyksen aiheen pohjalta joka on voimassa perjantaihin 4. päivä syyskuuta asti. Äänestyksen pohjalta siirrymme sanoista teoiksi. Eli toimi seuraavalla tavalla:

1. Lue tämän tekstin alla olevat kolmetoista ehdotusta

2. Valitse joukosta omasta mielestäsi TOP3 parhaat ideat sekä yksi idea jolle haluat antaa miinusäänen.

3. Kirjoita kommenttikenttään suosikkisi paremmuus järjestyksessä sekä miinusäänen idea. Paras idea saa kolme pistettä, toiseksi paras kaksi ja kolmas yhden. Tässä esimerkki kuvitteellisilla ehdotuksilla:

3p Nälänhädän poistaminen maailmasta

2p Käsite itsemurha muuttuu turhaksi, koska kukaan ei sellaista halua tehdä

1p Suomalaisien ns. kansantautien 100% parantuminen

-1p Uskonvapauden poistaminen Euroopan Unionista

Toivomme palautetta ja suurta äänestysmäärää. Olet sitten lukemassa blogia ensimmäistä kertaa tai yksi kirjoittajista, anna äänesi.

Ystävällisin terveisin,

Jaakko ”Bloginaattori” Murtomäki ja muu Forsal Web Team

EHDOTUKSET

Kommentointipakko kirjoittajille. Henkisesti kaikki kirjoittajat kommentoivat jotenkin jokaista tekstiä. Kun saadaan sata ajatusta ilmoille on joukossa väkisinkin muutama helmi. Vaatii kaikilta henkisesti sitoutumista tähän, mutta satunnaiset välistä jättämiset sallitaan.

Teemakierrokset. Ensimmäinen teemakierros olisi esim niin sanottu idolikierros. Eli yhden kierroksen ajan kaikki kirjoittavat omasta idolistaan. Ihmisistä joiden kanssa haluaisivat ehkä joku päivä syödä lounaan etc. Sitten pari kuukautta taukoa ja taas uudestaan joku toinen teemakierros.

Valokuva pakolliseksi jokaiseen tekstiin. Eli tekstin visualisointi joillain keinoilla pakollista. Kun se työkalu on mahdollinen, miksi sitä ei käytettäisiin? Muita ovat videot, musiikkikappaleet etc.

Haastattelu. Yhden kierroksen ajan jokaisen kirjoittajan pitää haastatella jotain toista ihmistä. Forsal on joskus julkistanut niin sanottua Menestyjäpankkia ja tämä olisi sille osa 2. Normaalin tekstin sijaan siis teksti olisikin ihan kenen tahansa toisen ihmisen haastattelu blogiin itselle kiinnostavasta aiheesta.

Kiertävä kielioppi valvonta. Annetaan admin oikeudet kaikille kirjoittajille ja seuraavan viikon kirjoittajalla on vastuu tarkistaa edellisen viikon kirjoittajan tekstin kielioppi. Tavoitteena oppia ja kasvattaa äidinkielen tasoamme.

Kysymyspatteri. Yhden kierroksen ajan jokaisen kirjoittajan pitää vastata omassa kirjoituksensa perään myös lyhyeen kysymyspatteriin. Tavoite on esitellä kirjoittajia paremmin. Kysymykset olivat mallia nimi, ikä, ammatti, lempiruoka, unelma matkailukohde, lempiruoka, suosikki urheilujoukkue ja erikoistaitoni.

Naisten kierros. Tällä hetkellä jokainen kirjoittaja on mies. Taitaa olla sattumaa, mutta ei kuvasta blogin ja Forsal:n arvomaailmaa. Forsal on uuden ajan urheiluseura ja emme halua erotella naisurheilua ja miesurheilua. Siksi jokainen kirjoittaja pyytää jotain naispuolista ihmistä kirjoittamaan hänen puolestaan blogiin yhden tekstin.

Pay It Forward ja blogin eteenpäin vieminen: blogi on monen mielestä osoittanut omaavan aidosti hyvää sisältöä. Ja siitä sisällöstä olisikin monelle lukijoiden tutuille ehkä apua. Siksi jokainen pyytää kolmea ihmistä, tutustumaan blogiin ja kommentoimaan edes yhtä tekstiä kerran. Mutta ei tässä vielä kaikki. Sinun pitää ennen sitä auttaa ko. ihmistä niin, että normaalisti hän jäisi sinulle ”yhden velkaa”. Sen ”velan” annat anteeksi, mutta pyydät häntä jakamaan sen sijaan ideoita/hyvää eteenpäin osallistumalla blogiin. Idea on modifioitu elokuvasta Pay It Forward (suomeksi Anna Hyvän Kiertää)

Vierailevat kirjoittajat: kutsutaan kerran kuukaudessa blogiin vieraileva kirjoittaja. Eli jos ¾ kirjoittajasta kuukaudessa on vakiokirjoittajia niin aina kerran kuussa kirjoittaja olisikin joku muu. Tämä vaatii kaikilta aktiivisesti ideoita ja kontakteja ketkä voisivat olla vastaavia vierailijoita.

AdSense ja ansaintalogiikan luominen: blogin idea ei ole tehdä rahaa, mutta Google tarjoaa jatkuvasti AdSense nimistä palvelua. Eli blogin viereen laitetaan heidän mainoksia ja jos/kun sitä kautta tuloja syntyisi, rahat menisivät Forsal:n mainostamien terveyden lisäämisprojektien tukemiseksi. Google tarjoaa mainoksia sisällön pohjalta eli ehkä mainokset jopa tukevat tekstejä.

Suosittelupakko: Jokaisen tekstin perään kirjoittajan pitää suositella jotain muille ihmisille viidestä seuraavasta vaihtoehdosta: hyvä nettisivu (jonka linkki siirretään automaattisesti meidän linkkiosioon), uusi ruokaresepti, uusi paikka (uusi ravintola, urheilupaikka, matkakohde, museo jne), loistava musiikkikappale (joka on oltava jossain netissä kaikkien kuunneltavissa) ja mahtava video (joku vaihtoehto YouTuben 30s pätkästä kokoillan elokuviin).

Haaste kirjoittajien leipiintymisestä vol 1.: mahdollisesti jossain vaiheessa väkisinkin osalle tulee leipiintyminen kirjoittamiseen, into lopahtaa, uudet ajatukset loppuvat ja tekstien taso laskee. Tämä haaste on jotenkin taklattava. Kynnys luovuttamiseen tässä seurassa on korkea, koska vaikka sosiaalista painetta ei varsinaisesti tulisikaan, on se joka tapauksessa olemassa. Vaihtehto yksi on tehdä kirjoittajaringistä määräaikainen esim. puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, jonka jälkeen kirjoittajarinki päätetään uudestaan täysin puhtaalta pöydältä tai ”erovuorossa olevien”-listan mukaan tai muulla perusteella. Tauon jälkeen kirjoittaja voisi sitten taas palata tuorein ajatuksin

Haaste kirjoittajien leipiintymisestä vol 2.: vaihtoehto kaksi yllä olevalle haasteelle. Sovitaan, että ringissä on esim 10 kirjoittajaa, joista aina 2-3 putoaa pois joko äänestyksen tai muun kriteerin perusteella. Kilpailu saa usein skarppaamaan, joten tällä voisi olla positiivista vaikutusta kirjoitusten laatuun.

Tavoitteista todeksi

2009-08-30T15:07:00.004+03:00

Forsalin viime syksyn Time To Yourself-viikonlopusta tulee pian kuluneeksi tasan vuosi. Päädyin sattumalta selailemaan tuon viikonlopun aikana täyttämääni vihkoa ja siihen kirjattuja tavoitteita sekä kuvia. Olin jo unohtanut, mitä aikanani kyseiseen vihkoon kirjoitin, mutta yllätyksekseni huomasin, että kirjaamistani yhdeksästä tavoitteesta kaikki olivat toteutuneet juuri niin kuin olin suunnitellut! Osa tavoitteista oli itsestäänselvyyksiä, jotka pystyi ennustamaan tapahtuvaksi suurella todennäköisyydellä, mutta joukossa oli myös tavoitetiloja, joiden toteutuminen kirjaamishetkellä oli vähintäänkin epätodennäköistä.

Sen jälkeen kun 15-kesäisenä ensikertaa luin Sarasvuon Sisäisen tulen, olen harjoittanut vähintään kerran vuodessa tapahtuvaa sahanteroitusta, jossa kirkastan ja kirjaan seuraavien vuosien tavoitteet ja päämäärät paperille. Olen säilyttänyt nuo paperit ja nyt kun katson ajassa taaksepäin huomaan, että yli kymmenen vuoden ajan asiat ovat toteutuneet suurelta osin siten kuin olen kirjannut. Jos jokin asia ei ole toteutunut, on siihenkin usein selkeä selitys: en ole todellisuudessa halunnut sitä tarpeeksi tai toinen asia on osoittautunut tärkeämmäksi.

Kokemani, muilta kuulemieni esimerkkien sekä lukemieni kirjojen perusteella olen vakuuttunut siitä, että kirjatut tavoitteet alkavat kulkea tavoittelijaansa kohti. Stephen S. Coveyn sanoin ”kaikki asiat luodaan kahdesti. Ensin omassa mielessä (henkinen luominen) ja sitten todellisuudessa (fyysinen luominen).” Toiset uskovat vasta, kun näkevät. Toiset taas uskovat ensin ja näkevät sitten tulokset.

Vaikka puhun suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden puolesta, ei tästä pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että kaikki asiat menisivät aina niin kuin on suunnitellut. Ei todellakaan! Elämään mahtuu yllätyksiä ja milloinkaan ei voi tietää varmaksi, mitä kulman takana odottaa. Suunnitelmallisuuden kaikkivoipaisuuteen on helppo uskoa niin kauan kuin ei ole kohdannut esimerkiksi yllättävää onnettomuutta. Usein tällaisen kohtaaminen viimeistään herättää miettimään asioita ja arvoja. Niinpä kiteyttäisin asian seuraavasti:

Elämä on yllätyksellistä ja kaikkea voi sattua, mutta elämässäsi tapahtuu todennäköisemmin haluamiasi asioita, mikäli kirkastat tahtosi ja kirjaat ne paperille.

Tällä hetkellä olen keskellä päämääräprosessia ja ajattelin haastaa teidät kehittämään yhteistä työkalua. Tavoitekategorioita löytyy erilaisia eri kirjoista ja tavoitetyökalu on totta kai aina henkilökohtainen eli eri asiat saavat erilaisen painoarvon eri ihmisten elämässä. Kuitenkin uskon, että tämän työn tuloksena saamme synnytettyä tähän blogiin tai Forsalin kotisivuille taulukon, jonka pohjalta kukin voi halutessaan lähteä tarkastelemaan elämänsä tavoitteita.

Tässä on siis yksi pohja muokattavaksi. Suosittelen lähestymään sitä seuraavilla kysymyksillä:

Oletko kirjannut tavoitteita ja ovatko ne toteutuneet?
Uskotko, että kirjatut tavoitteet kulkevat tavoittelijaa kohti?
Miten selität itsellesi onnettomuudet?
Onko alla oleva taulukko toimiva työkalu tavoitteiden tarkasteluun?
Mikä osa-alue taulukosta puuttuu, mikä siinä on tarpeetonta?

Toiminta-alue	Kuvaus/mittari	Vuosi 20XX
1. Fyysinen terveys
a) Elinvoima	Kuinka virkeä kehoni on ja antaako se energiaa haluamieni asioiden toteuttamiseen?
b) Yleinen terveystila	Olenko terve vai vaivaako flunssat tms? Mittarina esim sairauslomapäivät/vuosi.
c) Lihaskunto/keho (anaerobinen)	Kehoni voima ja rakenne, lihasmassa ja sen kehittyminen.
d) Kestävyys (aerobinen)	Kyky pitkäaikaisiin suorituksiin, esim juoksukunto, maraton
e) Elastisuus	Kehon liikkuvuus eli venyttely ja taipuisuus
f) Ruokavalio	Kuinka terveellinen ja energinen on ruokavalioni?
2. Henkinen terveys
a) Emotionaalisuus	Tunne-elämän terveys eli esim parisuhde, läheisyys, onnellisuus
b) Henkinen vireystila	Positiivinen elämänasenne, innostus uusista asioista, terävä mielentila
c) Luovuus	Kyky synnyttää uusia ideoita ja ajatuksia
d) Sivistys	Kyky havainnoida maailmaa ja kokonaisuuksia, laaja-alainen tietoisuus
e) Hengellisyys	Spirituaalisuus, henkinen kasvaminen henkilökohtaisen uskon mukaisesti
3. Sosiaalinen terveys
a) Ystävät	Viihdyttävä aika parhaiden ystäviesi seurassa
b) Kaverit	Eivät ole lähimpiä ystäviä, mutta ovat mukavia ihmisiä, joilla on oma aikansa ja paikkansa
c) Verkostot	Erilaiset järjestöt, vapaaehtoistyö ja muut sosiaaliset verkostot ja niiden tuomat kontaktit
4. Perhe
a) Puoliso	Suhde rakkaimpaan
b) Lapset	Suhde lapsiin (nykyisiin tai tuleviin)
c) Vanhemmat	Suhde omiin vanhempiin
d) Sukulaiset/läheiset	Suhde sukulaisiin ja muihin lähipiiriin kuuluviin ihmisiin
5. Työ
a) Tulokset/tehokkuus	Miten hyvin ja tehokkaasti saat aikaan tuloksia nykyisessä tehtävässäsi?
b) Kasvu/kapasiteetti	Kuinka suuri on kykysi kasvaa suurempiin tehtäviin, ottaa vastuuta ja tehdä asioita isommassa mittakaavassa?
c) Urakehitys/työpaikka	Nykyinen työsi suhteessa taitoihisi? Teetkö haluamaasi työtä? Missä haluaisit työskennellä? Miten sinne pääset?
6. Opiskelu
a) Tutkintoon tähtäävä opiskelu	Maisteri, tohtori tai mikä tahansa oppilaitoksessa suoritettava tutkinto-opiskelu? Milloin valmis?
b) Kurssit, koulutus, valmennus	Ei-tutkintoon tähtäävä koulutus kuten Joko, MBA tms sekä yksittäiset kurssit ja valmennukset. Mitä, milloin, miksi?
c) Itsensä kehittäminen	Mitä asioita haluat oma-aloitteisesti itseoppia?
7. Elinympäristö
a) Asuinpaikka	Kaupunki/maa, jossa tällä hetkellä asut ja jossa haluaisit asua
b) Koti	Koti, jossa tällä hetkellä asut ja jossa haluaisit asua
c) Lähiympäristö	Asuinalue ja lähiympäristö, jossa tällä hetkellä asut ja jossa haluaisit asua
8. Omaisuus
a) Varat	Mitä omistat?
aa) Asunto	Tällä hetkellä omistamasi asunto euroissa ja haluamasi asunto
ab) Ajoneuvot	Tämänhetkiset kulkuvälineet ja tavoitteet
ac) Arvopaperit	Osakkeet ja muut arvopaperit euroissa ja näkemys salkun kehityksestä.
ad) Muu omaisuus	Muu sinulle arvokas omaisuus
b) Velat	Mitä olet muille velkaa?
ba) Lainat	Pankkilainat asunnosta yms. ja takaisinmaksusuunnitelma.
bb) Muut velvoitteet	Rahalliset velvoitteet muille kuin pankille
c) Vuositulot	Palkka- ja muut tulot euroissa vuodessa
d) Vuosimenot	Elämisen kulut euroissa vuodessa
e) Muu varallisuuden muutos	Perintö, lottovoitto tai muu poikkeava muutos varallisuudessa
9. Vapaa-aika
a) Harrastukset	Mitä harrastat ja mitä haluat harrastaa? Miten paljon haluat käyttää niihin aikaa viikossa?
b) Mielihyvä	Mikä tuottaa sinulle mielihyvää? Musiikki, taide, kulttuuri, tv?
c) Matkustelu	Uusien maiden ja kulttuurien kokeminen. Mihin seuraavaksi? Milloin?
10. Minäkuva
a) Sisäinen minäkuva	Miten minä näen itseni? Kuka ja millainen minä olen? Millainen minä tahdon olla?
b) Ulkoinen minäkuva	Millaisena toiset ihmiset minut näkevät/tahtovat nähdä? Mitkä ovat heidän odotukset minun suhteen?
c) Kuolevaisuus	Millainen muistijälki minusta jää ja kenelle, kun kuolen?

Toivon tahtosi toteutuvan,

Tero Luoma

Tietäminen vs. tekeminen

2009-08-23T11:18:00.002+03:00

Oletteko ikinä törmänneet tilanteeseen, joka on pistänyt teidät miettimään: "Pahus, miksi tein äskeisen niinkuin tein, vaikka elämäntaito-oppaani/myyntikoulutukseni/mikä vaan on neuvonut toisin. "?

Olen äskettäin aloittanut uudessa työpaikassani myyntineuvottelijana täällä Vaasan seudulla ja sen lähimpäristössä. Koko tämä kesä meni Jyväskylässä kuunnellessa A. Robbinsin Power to Influence:a ja erilaisia myynnin psykolgian nauhoja. Halusin tottakai oppia mahdollisimman paljon myynnistä ja eri keinoista mun uuden, tulevan työpaikan takia. Olen assossoinu nykyään jo entistä enemmän, että myynti on minulle enemmän kuin pelkkä työ. Iltaisin ja viikonloppuisin kuuntelen edelleen samoja nauhoja, joita olen kuunnellut jo moneen kertaan läpi ja etsin lisää keinoja ja ohi menneitä kikkoja myynnin parantamiselle.

Olen huomannut, että tietovarastoni on laajentunut todella paljon ja teoriat pyörivät mielessäni jopa unissa. Sitten päästäänkin teorioista toimintaan. Pitäisi kiittää oikeastaan yhtä kaveria, joka esitti erittäin hyvää kritiikkiä tänä kesänä minun kirjaprojektista. Olen/olin kirjoittamassa kirjaa/tiivistelmää/suomennosta myynnin psykologiasta ja kaverini kysyi "Mistä sinä tiedät, että nämä asiat joista kirjoitat, toimivat oikeasti?" Vastasin, että en tiedäkkään, mutta uskon kovasti niiden voimaan. Kaveri ehdotti, että ottaisin asiat ihan kunnolla käytäntöön uudessa työssäni ja sen jälkeen jatkaisin kirjaa, kun olisi kokemusta teorioista niin saisin kirjoitettua entistä paremman kirjan.

Olin toissaviikolla myyntikoulutuksessa Vantaalla ja huomasin, että siellä käytiin pitkälti samoja asioita läpi, joita olin jo lukenut. Tämän viikon maanantaina, kun alkoi tositoimet ja lähdin kentälle myymään minun kenttäkouluttajan kanssa, huomasin jotain mielenkiintoista. Kouluttajani veti ensimmäisiä asiakkaitamme itse ja minä seurasin sivusta. Huomasin monia asioita joista olin lukenut, että: "hei, nämähän toimii!" Kuitenkin, kun keskiviikkona lähdin ihan yksin vaeltaa asiakkaiden luona ja yritin vääntää kauppaa niin huomasin, että tämähän ei olekkaan niin itsestään selvää kuin ehkä luulin. Yhtäkkiä suurin osa teorioista oli kadonnut päästäni tai eivät sopinut tilanteeseen, ja huomasin eläväni asiakkaan mukaan, sillä jokainen asiakas on erilainen. Uskon, että on hyvä tietää teorioita, mutta niiden ottaminen käytäntöön on tärkeintä. Uskon myös, että ne asiat myynnistä joita olen lukenut pitävät paikkaansa, mutta ne vaativat tietynlaista sisäänajamista itseensä. Mikäli mietitään, että luet kirjan curlingista niin se ei varmaan tee sua curlingin ammattilaiseksi tai se ei edes takaa, että osaisit pelata. Sinä osaat säännöt, mutta kehittyminen ja todellinen oppiminen tulee tekemisen kautta.

Mitä mieltä olette tästä? Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?

"Information is nothing, action is everything!"

Tässä loppuun vielä tälläne erittäin chilli sunnuntai-biisi: http://www.youtube.com/watch?v=4czy5hbfIbE

/Lipskiss